Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Ritarillisuus on kuollutta

Ritarillisuudelle voisi julistaa suruajan. Tarkemmin sanottuna, herrasmiesmäisyys on kuollutta, tai vähintäänkin sukupuuton partaalla. Matkustin junalla Helsinkiin ja matkassani oli pienen repun ja käsilaukun lisäksi pieni lentolaukku ja iso painava matkalaukku. Junasta poistuessani jonotin muiden kanssa pitkässä letkassa. Ympärillä olevat mieshenkilöt vilkaisivat kantamuksiani ja sen jälkeen vilkkaasti muualle. Seinille, ikkunoihin, käsiinsä, kännyköihinsä. Mihin tahansa muualle kuin minuun. No eipä siinä, en koskaan pakkaa sen enempää, kuin mitä olen itse valmis kantamaan. Lähestyessäni edessä häämöttäviä rappusia junasta laiturille takaani kuului ”May I help you with that?” Kysyjänä oli ulkomaalainen mies, joka kantoi matkalaukkuni raiteelle ja kun vuolaasti kiittelin, hän vain väläytti hymyn ja toivotti päivänjatkot. Olin oikein otettu ja iloinen, ettei tarvinnut venkoilla kahden matkalaukun kanssa ulos junasta.

Sitten iski ärsytys. En muista, milloin viimeksi tuntematon suomalainen mies olisi tarjonnut apuaan vaikkapa matkalaukun kanssa. Lontoossa asuessani miehet tarjosivat apua pienenkin matkalaukun kanssa metrossa, junissa ja pari kertaa kadullakin! Ovia pidettiin auki ja katsekontaktia otettiin reippaasti hymyillen.

Perusteluina tälle ilmiölle kuulen aina saman. ”No hei, naiset on itse halunneet tasa-arvoa.”Tasa-arvo ei liity tähän mitenkään. Tasa-arvo on sitä, että nainen voi tienata samasta työstä yhtä paljon kuin mies. Sitä, että samat työpaikat ovat yhtä herkässä miehille ja naisille. Tasa-arvo on sitä, että kumpi tahansa voi jäädä kotiin hoitamaan lasta, eikä se vaaranna kummankaan uraa.

Pidän aina oven auki, jos joku on tulossa samalla ovenavauksella, iästä välittämättä. Autan vaunujen kanssa liikkeellä olevaa naista julkisessa liikennevälineessä. Annan paikkani vanhemmille ihmisille ja autan iäkästä ihmistä tien yli liukkaalla tiellä. Näin minut on kasvatettu. Mieheni on onneksi kasvatettu samoin. Hän avaa minulle aina ovet, kantaa kaikki painavat laukut ja tarjoaa aina apua sitä tarvitseville, vaikka he olisivat tuntemattomia. Jos mieheni seisoisi tumput suorina odottamassa, että nainen menisi tieltä pois isojen matkalaukkujen kanssa, häpeäisin silmät päästäni. Jos minä saan joskus poikia, opetan heille ainakin, että vihannekset on hyvänmakuisia, keltaista lunta ei saa syödä ja tyttöjä pitää auttaa ja kohdella hyvin.

Hyvät tavat ovat tapa olla kunnioittava muita kohtaan. Kirkossa ei kiroilla, ravintolassa ei huudeta, kirjastossa puhutaan hiljaa, bussissa paikka annetaan iäkkäille ja tuntemattomia vanhempia ihmisiä teititellään. Ovea pidetään auki ja heikommille tarjotaan apua.

Onko miehen fyysisen voiman naista korkeammaksi arvioiminen epätasa-arvoista? Ei ole! Se on ihan selvää, että pääsääntöisesti miehet ovat naisia vahvempia fyysisesti. Tätä stereotypiaa on ihan typerää lähteä murskaamaan, kun luontokin jo puhuu sen puolesta.

Miehet, olkaa herrasmiehiä! Mikään ei ole viehättävämpää, seksikkäämpää ja tyylikkäämpää kuin herrasmies. Naiset, ottakaa herrasmiesmäisyys vastaan! Kiittäkää ja hymyilkää. Jos pieni feministi sisällänne kapinoi vastaan ”minä itse” –hengessä, niin tukahduttakaa se hetkeksi ja nauttikaa siitä, että joku on teitä kohtaan kohtelias. Sillä herrasmiesmäisyys ei ole epätasa-arvoista. Se on kunnioittavaa.

Kommentit

  • Apua saanut

    Voi Anna

    Jos olet livenä yhtä kaunis kuin kuvassa, niin varmaankin miehet hämmentyvät ja ujostelevat.
    Eivät edes huomaa kantamuksiasi, vain sinut!

  • madame

    Jännä ku ihmiset kokee asiat niin eri tavoilla. :D Itelle on jääny mieleen kun joskus muutama vuosi takaperin käveltiin poikaystäväni kanssa juna-asemalle ja mä olin perinteiseen tapaani pakannu aivan liikaa tavaraa ja vaatteita vaan yhen viikonlopun reissuun ja kannoin itse niitä kapsäkkejäni, kun eräs papparainen pysähty meiän kohalle ja totes ”on se törkeää kun ei mies enää kanna naisen laukkuja” mä en siinä tilanteessa oikee ehtiny reagoimaan mitenkään mut mä olin nii vihanen ku tajusin mitä tää äijä oli sanonu :D Mä en vaan ymmärrä minkä takia jonku muun pitäis kantaa ne tavarat, jotka mä oon ite päättäny ottaa mukaan. Ei oo miehen vika jos haluaa ottaa matkalle puol vaatekaappia mukaan. Kaikki ei toki oo näin pöljiä ku minä :D mutta silti kyllä jokainen on vastuussa omista tavaroistaan, jos joku sattuu auttamaan niin sehän on tosi kilttiä ja ystävällistä, mutta mun mielestä on väärin pitää sitä miehen _velvollisuutena_ auttaa, kun ei naisillakaan oo velvollisuutta auttaa. Laukkujen kanssa auttaminen on ystävällinen ele, mutta toki sitä vois ajatella että pyytää kanssaihmisiltä apua jos sitä tarvitsee, oli sitten mies tahi nainen :)

    Se, että naiset pitää niitä miehiä epäkohteliaina ja törppöinä, jotka eivät auta kassien kanssa, ei oo aina niin ongelmatonta: eräs mun ystävä myös kertoi aikoinaan, että hänen poikaystävänsä ei anna hänen kantaa kauppakassia koskaan, ei edes silloin, kun poikaystävällä on ollut käsi töistä niin kipeä, että kantaminen on ollut tosi vaivalloista. Syynä tähän se, että hän ei halua ihmisten tuijottavan ja ajattelevan että siinä mies pistää naisensa kantamaan kauppakassitkin…

  • Don Muuan

    Jonkun pitäisi opettaa pojille, että jos jäät ovea pitelemään ulko-ovelle niin saat pitää iltaan asti ilman kiitosta ja saat luimuilevia katseita ”mikäs pervo toikin on?” Ja rohkein kukkoilija vie naisten sydämen eikä looseri! Älkää uskoko satuja. Sellainen on tasa-arvon tarina ja todellisuus. Törkeä saa palkkansa ja hyvä jää nuolemaan haavojaan yksin ja köyhänä. Siilinjärven neitoa puolustanut ritari sai liikennemerkistä pataan eikä neitoa näy. Vaarana on sadaa paistinpannua kun auttaa jotain toista neitoa kuin aitoa prinsessaa.

  • Panem et

    Suomalaisena miehenä totean, että avaan oven aina naiselle tai miehelle joka kulkee samaan aikaan. Olen myös auttanut tuntemattomia kantamusten kanssa tekemättä siitä numeroa.
    Kirjoituksessasi pari asiaa särähti:
    1) tasa-arvo: useammassa työpaikassani nainen on AINA saanut tehtävää vastaavan palkan eli tehtävä ja menestyminen tehtävässä on määrännyt palkan. Kun nainen tekee lyhyempiä päiviä esim. perhevapaiden tai sairaspoissaolojen vuoksi jää vuosiansio pienemmäksi – joka on sitä asa-arvoa.
    2) Silmiin katsominen – poikkeuksetta etenkin naiset katsovat pois eli nykyisin katsekontaktia vältetään. Ei katsota kohti, ei tervehditä edes samalla työpaikalla vaan kävellään muumiona ohi… niin paitsi jos sama ihminen on Ylläksellä hiihtämässä, niin jo tervehdys raikaa ja juttu lentää kuin parhaalla ystävällä…

    Muutoin olen samaa mieltä – hyviä tapoja pitää vaalia eikä keltaista lunta kannata syödä :)

  • Venla

    Minusta tuntemattomien auttaminen tulisi olla oletuksena kaikille sukupuolille, ei pelkästään miehille. Itsekin ilmaiset että autat naisena muita, mutta miksi kolumnissa peräänkuulutat juuri miesten vastuuta. Mieluummin olisit muotoillut asiaan niin, että miksei kukaan ei auttanut sinua junassa, nainen taikka mies.

    Toisekseen vaikka kaikkien auttaminen olisi hyväksyttävää, on tieteellisestikin todistettu että ihmiset auttavat enemmän tilanteissa, joissa he kokevat tilanteen olleen avuntarvitsijasta riippumaton. Tämän takia esimerkiksi selvästi alkoholin alaisuudessa olevia autetaan epätodennäköisemmin kuin samassa tilanteessa selvänä olevia. Liika laukkumäärä nähdään ehkä ”omana vikana” joten silloin ei auteta niin herkästi, varsinkaan kun laukkujen määrä ei uhkaa henkeäsi vain hankaloittaa liikkumista.

    Samoin tilanteen vaarallisuutta ja avuntarvitsijan pystyvyyttä arvioidaan. Sanoit itsekin että pakkaat vain sen minkä itse kykenet kantamaan. Olet hyväkuntoiselta näyttävä nainen, joten olet minun silmissäni kykenevä kantamaan laukkuja ja harkitsemaan omat fyysiset rajasi ja pakkaamaan sen mukaan. Jos kyseessä olisi ollut 80-vuotias usean laukun kanssa, olisi avuntarjoajia ollut mahdollisesti enemmän.

Jätä kommentti

*