Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Silleenä

Kaksi vuotta Kuopiossa asumista on mennyt kuin siivillä ja samalla tämä vuosi Savon Sanomien kolumnistina. Juhannuksen myötä siirryn kesälomille ja sen jälkeen kohti uusia haasteita ja seikkailuja Pirkanmaalla. Aikamme Savossa jää siis surullisen lyhyeksi, eikä tässä toteamuksessa ole pisaraakaan sarkasmia. On ihanaa, että pääsemme nauttimaan viimeisistä kahdesta Kuopion kuukaudestamme nimenomaan kesällä sillä kuten melkein jokainen Suomen kaupunki, myös Kuopio on aivan ihana kesäkaupunki.

Mitä olen oppinut Kuopiosta? Ennen muuttoani kaksi asiaa nousivat ylitse muiden; lihapiirakat ja savolainen kierous. No, ensinnäkään ne Partasen lihapiirakat eivät ole kovin kummoisia toisin kuin vähän joka toinen minulle lupaili muuttoni aikaan. Kalakukkoja ei ole tullut kokeiltua, mutta ne tuskin olisivat irroittaneet minusta ylisanoja muutenkaan. Tästäkin huolimatta ruokapuoli on yllättänyt kaikista positiivisimmin Kuopiossa. Kuopiossa kun on vaikka millä mitalla hyviä ravintoloita ja luulen, että kesä menee lempiravintoloiden penkkejä kuluttaen. Tulevaisuudessa lihapiirakoiden sijaan houkuttelisin ulkopaikkakuntalaisia Kuopioon Suomen parhaalla italialaisella ravintolalla, Trattoria Sorrennollaa, josta saa parhaiden pizzojen lisäksi mahtavaa palvelua. Musisoivat omistajat tulevat juttelemaan niin viineistä, jalkapallosta kuin Savon murteestakin.

Ja mitä tulee kuopiolaiseen tai savolaiseen kierouteen, niin en allekirjoita tätäkään väitettä. Tapaamani savolaiset ovat olleet todella mukavia, lämpimiä ja välittömiä. Moni kehtasi väittää, että Etelä-Suomeen verrattuna täällä asuu astetta jurompaa sakkia, mutta olen vahvasti eri mieltä. Enemmän minä olen täällä tuntemattomien ihmisten kanssa höpötellyt niitä näitä kuin Helsingissä ikinä. Olen ihastunut kuopiolaiseen välittömyyteen ja aitouteen. Kuopiosta puuttuu täysin turha teeskentely ja yritys olla parempi, hienompi ja erityisempi. Kuopio on Kuopio, ja sillä selvä. Ei mikään ihmekään, että suurin osa tuntemistani savolaisista kaipaa aina takaisin juurilleen. En ole ehtinyt asumaan täällä kuin kaksi vuotta ja siltikin uskon, että tulen aina kaipaamaan tänne. Nimittäin parasta mitä kaupunki voi tarjota, on aitous.

Kierouden ja lihapiirakoiden sijaan aion kertoa kaikille Saaristokaupungin auringonlaskuista ja kauniista ulkoilumaastoista, upeasta ravintolakulttuurista ja oikeasti lumisesta talvesta. Kuopiolaiseksi syntyneen poikani aion tuoda joskus takaisin näyttämään maisemat, joissa hänen vanhempansa saivat elää onnellisena rauhallisessa ympäristössä. Sillä sitä Kuopio on meille ollut, onnellinen koti.

Vaikka pestini Savon Sanomissa loppuu pirkanmaalaistumiseni myötä, jään varmasti seurailemaan Savon tapahtumia. Olenhan juuri vihdoin oppinut laittamaan Kuopion Suomen kartalle ja jopa sijoittamaan sinne asuinalueet Päivärannasta Kurkimäkeen. Savon murre ei ole ehtinyt kahdessa vuodessa tarttumaan, mutta hilkulla ollaan ajoittain oltu. Katsotaan kestääkö elitisti-ässäinen Stadin puhetyylini Tampereen murteen keskellä. Varmaa on ainakin se, että Kuopiosta tulee mukaani esikoisen ja monen onnellisen muiston lisäksi puheeseeni hiipinyt ”silleenä”. En sitä edes yritä häätää. Saa jäädä asumaan muistoksi näistä vuosista.

Kiitos Savon Sanomille tästä mahdollisuudesta ja koko Kuopiolle mahtavista vuosista Savon sydämessä.

Jätä kommentti

*