Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Valkeisenlammen puisto linssin läpi katsottuna tänään, entäs tulevaisuudessa

Miten upea onkaan Kuopion maisema! Keskustan läheisyydessä muutaman kilometrin säteellä on hienoja, hyvin hoidettuja reittejä jokaiselle voimien ja sen hetkisen tarpeen mukaan, pitkin Kallaveden rantoja tai Puijon harjuja läpi luonnonpuistojen. Välillä voi pysähtyä lepäämään, istahtaa alas penkille, laavulle tai huvimajaan ihailemaan luontoa, katselemaan, kuuntelemaan, haistamaan. Virikkeitä kaikille aisteille, mieli ja sielu lepää. Yksi suosituimmista reiteistä […]

Lue lisää

Tunnistatko nämä Kuopion keskustan paikat

VANHEMPAA JA ROMANTTISEMPAA ARKKITEHTUURIA Vaikka aamu-tv kertoo, miten takana on kylmin yö ja päivästä tulee viileä, kutsuu aurinko ulos. Ei muuta kuin lämmintä ylle, pipot, hanskat ja huivit, ja ulos! On niin kaunista! Värit hehkuvat auringossa. Kuljen sinne minne nokka vie, sataman ja Maljalahden kautta keskustaan ja klikkailen kuvia haltioituneena! Sataman Helmi, ravintolan seinässä on […]

Lue lisää

Rakastan Kuopiota

Vaikka yhtään vuodenaikaa en antaisi pois, odotan syksyä. Kesä on kuin raskaana oleva nainen, kiihkeä, täynnä suunnitelmia ja kasvua, suoritusta. Syksyllä sato on valmis luovutettaviksi, on synnytyksen aika. Juhlaan pukeudutaan iloisiin väreihin, jopa voimakkaisiin ja kultaan. Luonto hengähtää. Ilma muuttuu kuulaaksi, helpoksi hengittää. On aika lähteä lenkille, nousta mäelle katsomaan kauemmaksi, kun metsät avautuvat. Avata […]

Lue lisää

Ruskan häpeilemätön viesti: nostetaan maljoja!

Syksy on vanhenemisen symboli. Niinpä ajattelin kirjoittaa kehon rapistumisesta, roikkuvista käsivarsista, rinnoista ja vatsanahkasta, mutta ruskan aikahan on täyttä juhlaa! Miten rohkeasti ja häpeilemättä luonto sen tekeekään! ”Vietetään öistä juhlaa: lasketaan yhteen suonikohjut, uurteet, rypyt Kerrataan unettomat yöt ja pahat toistuvat unet Verrataan kivut selässä rinnassa, mahan seutuvilla ja kaikki oudot oireet Nostetaan maljoja: halpa […]

Lue lisää

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen, ja paljain jaloin..

Anssi Känsälän matalat baritoni soinnut yhdessä kansanmusiikkibändin kanssa johdattavat Rautavaaran ja nuoruuteni mielenmaisemiin: ”Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen ja paljain jaloin kierrän maailmaa. Näin kerran unta: joutsen taivahainen mun antoi hetken kanssaan taivaltaa. Näin maat ja metsät, järvet maani armaan, sen kaiken sinitaivahalta näin. Tuuli lauloi laulujaan, sadun hohde peitti maan, ihanampaa en mä koskaan […]

Lue lisää

Kaunis bändin brändi

Kunnonpaikassa Siilinjärvellä vietettiin venetsialaisia. Komeat ilotulitukset hämärtyvässä illassa, paljon lapsiperheitä, innostuneita huudahduksia, kato, kato!! Ravintolan vetonaulaksi oli palkattu Jani ja Jetsetters, riihimäkeläinen bändi, miehelleni tuttu, minulle ei, mutta venetsialainen veri oli jo tartuttanut halun jatkaa iltaa. Bändi soittaa jo, kolme kitaraa, rummut ja basso, rautalankamusiikkia. Jotain tuttua muistuu mieleeni, jotain uutta ja raikasta. Musiikki on […]

Lue lisää

Hunnutettu aamu

Varhaisen maanantaiaamun uusi puku yllätti, hämmensi. Yö oli ollut kylmä ja nyt ilman lämmetessä laskeutui maitomainen sumu. Mäntyjen, koivujen, katajien ja kaikkien puiden tuoreet ja kuivat oksat, kukat ja heinät olivat valkoisten huntujen somistamat. Mikä on hunnun merkitys ennen ja nyt eri kulttuureissa? Varmasti eri asioita, mutta aina se on naisen asu. Islamilaiselle naiselle se […]

Lue lisää

Carpe diem – ehkä sitten joskus kun…

”Ajatukset ovat sielun kasvimaailma. Jos tahdot tietää, kuinka ajatusmaailma itää, niin kysy sitä keväältä. Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä. Kevät katsoo aina eteenpäin, syksy aina taaksepäin, mutta syksyllä on se etu, että se voi katsoa eteenpäin uusiin keväisiin. Siinä on vanhain onni. – Monet kuihtuneet ajatukset ovat vain kukkimasta lakanneita kuusamia. Anna niille sadetta, paistetta ja […]

Lue lisää

Lepakoista minkkiturkkiin ja aikojen tarinoihin

Kotiseuturakkaat lepakot viuhahtelevat pihallamme, syöksähtelevät hyönteisten perässä pimenevissä illoissa, talosta aittaan ja navetan vintille. Yksi lepakko syö yhden yön aikana 3000 – 7000 hyttystä. Laji on ollut olemassa yli 50 miljoonaa vuotta, on ainoa lentävä nisäkäs ja suojeltu. Kesävieraat kuulivat rapinaa, kun nukkuivat yläkerran kesähuoneessa. Mietimme, onkohan orava taas tullut ravaamaan pitkin kattoa, mutta ei, […]

Lue lisää

Maa, jolla seison, on 3000 miljoonaa vuotta

Näin kerrotaan Kolin opastetaulussa. Hetkinen, minkäs ikäinen se ihminen on? Wikipedia kertoo, että ihmisten suku kehittyi noin 2-2,5 miljoonaa vuotta sitten. Ja että vasta neandertalinihmisen kuoltua sukupuuttoon 30 000 vuotta sitten syntyi nykyihminen. Kolilla on nähtävissä kaikki Aristotelen alunperin määrittämät klassiset alkuaineet, elämän elementit: maa, ilma, vesi, tuli. ”On siis selvää, koska ei tule olemaan […]

Lue lisää

Aurinko armas kippuravarvas, käsillänsä käveli ja heiniä söi

Eihän tuossa lastenlorussa ole mitään järkeä, mutta olkoon! Aurinko saa olon kevyeksi. Sandaalit jalkaan, kesämekko päälle ja torille! Kuopiossa silmä lepää. Meno on elämänmakuista. Kansallispukujen 130-vuotisjuhlaa, meidän kansallisperintöämme. Kuopiolainen torikansa nauttii leppoisasti lämmöstä, toistensa seurasta, kahvista ja virvokkeista. Kauppiaiden pöydät notkuvat syksyn satoa, kantarelleja, marjoja, tomaatteja, sipuleita.. Katukeittiöitä on tullut lisää, paikallista perinteistä ruokaa aina […]

Lue lisää

Lapsen yksinäisyyden noidankehä

Hyvinnukutun yön jälkeen mieli on auvoinen, edessä aamukahvi ja aamun lehti, taustalla soi radio. Kunnes jysähtää. OLIPA KERRAN YKSINÄISYYS ”Olipa kerran ujo ja hiljainen esikoululainen. 6-vuotias lapsi jätettiin ainoana koko eskariporukasta kutsumatta synttäreille. Ei vain kerran vaan kerta toisensa jälkeen. Toistuvasti. Lapsi oli yksinäinen, hänellä ei ollut yhtään ystävää. Hän itki aamuisin ennen esikouluun lähtemistä.” […]

Lue lisää

Kajaste, kivat lavatanssit ja valon pilkahdus

Ravintolat ja kaupat, joissa henkilökunta antaa paikalle kasvot, jäävät mieleen. Kun isäntä ja henkilökunta kohtaavat asiakkaansa, tervehtivät, hymyilevät ja huolehtivat, että asiat rullaavat. Asiakkaana voin kokea olevani tervetullut. Ranskassa, jossa on vanha ravintola- ja palvelukulttuuri, olen kokenut, että myös ravintolalla voi olla sielu. Asiakkaana olenkin vieras, nautin ilmapiiristä, viihdyn, ruoka maistuu. Luotan kokkiin niin että […]

Lue lisää

Ismo Höltön valokuvanäyttely Juuan Kivikylässä

Näyttely vie 1960-luvun nuoruuteni mielenmaisemiin. Olin teini-ikäinen, idealisti, täynnä uskoa, toivoa ja unelmia paremmasta elämästä. Olin maatalon tytär, vanhin neljästä lapsesta, kesäisin täynnä työtä, kitkemistä, heinien seivästämistä, ruuanlaittoa ja tiskausta, hevosen ajamista heiniä haravoiden. Sade antoi hetken tauon, pääsin lukemaan kirjoja aittaani. Sain kosketuksen helpommasta elämästä. Kävin oppikoulua ja paras kaverini asui Nurmeksessa kauppalassa. Kodissa […]

Lue lisää

Viärällä lammella

Tai ei viärällä vaan oikealla, nimi vain sattuu olemaan Väärälampi. Nimi johtuu s-mallista, kolmesta lampimaisemasta, koko pituus noin kilometrin. Rannan luonto on monimuotoista ja muuttuvasta valon suunnasta johtuen kuvaamisen kannalta mielenkiintoista. Vielä kesäkuun alussa olin sitä mieltä, että kanadan majava on lammen varsinainen ongelma. Vieralajike on karkoittanut ja ajanut sukupuuttoon alkuperäisen majavakannan. Se patoaa lammen […]

Lue lisää

Jos on juuret, eivät tuulenpuuskat heittele

Perinteisesti suomalaisen sielunmaisemaan kuuluvat korkealta näkyvät järvien selät, metsät, pilvet ja valo, aurinkoiset päivät ja auringonlasku. Koli on ikoni. Vieläkin valokuvat muistuttavat Järnefeltin tauluja. Pohjan maaseudun kuvaamiseen loi Topelius. 1900-luvun taitteessa kansallista heräämistä ja omaa identiteetin rakentumista edisti ja vahvisti taide. Juhani Aho kirjoitti 1897 valtakunnallisiin lehtiin, Päivälehteen ja Uuteen Kuvalehteen löydöstään, kauniista näköaloista, kareliaanisesta […]

Lue lisää

Hyvä sateinen viileä kesä

Pitäisi hakea posti kahden kilometrin päästä. Kurkkaan ikkunasta, sadekuuro alkaa olla ohi. Luonto on raskaana vihreästä, kukat kukkivat ja kukkivat, kestävät viileän sään vuoksi pidempään, levittäytyvät uusiin paikkoihin. Vesi on elinvoiman eliksiiri. Tie postilaatikolle kulkee läpi monenlaisten maisemien. Metsätie laskeutuu pellolle. Onneksi siellä täällä on säilynyt ketoja, joita lupiinit eivät ole valloittaneet. Tänä kesänä kasvustot […]

Lue lisää

Oma valo illoin, öin

Tiistaina paistoi aurinko ja tuuli sopivasti. Miten se antoikaan virtaa! Tuuletan aitat, kannan patjat ja matot ulos, pesen täkit, tyynyt ja petauspatjat. Valmista kesävieraiden tulla. Ja illalla lähdemme lavatansseihin Kajasteelle Nurmekseen. Ja niin tein kaiken. Sain jopa pyykit kuivaksi. Illan suussa alkoi taas sataa tihuuttaa. 7-miehinen bändi soittaa, kaunisääninen nuori ja soma naissolisti laulaa hymyillen […]

Lue lisää

Oma valo aamuin

Kuulen mätkähdyksen unen läpi. Kello on 03.45. Vilkaisen ulos, sumuisen harmaata, lämpöä 2,8 astetta. Eipä paljon houkuttele, mutta jospa kävisin katsomassa mikä tuon kunnon pläntin ikkunaan aiheutti. Lehtokurpan poikanen selvittelee päätään, yrittää karkuun mutta ei pääse mattotelinettä kauemmaksi, vanhemmat kirkuvat vieressä varoitus- ja kehoitusääniä, nähdessään minut pakenevat räpiköiden läheiseen metsään. Nyt kun olen herännyt, lähden […]

Lue lisää

Illuusio elämän hallinnasta

Puutarhailta, kauniita kuvia kauniista puutarhoista, helppohoitoisia, kun osaa ja noudattaa ammattilaisten ohjeita, saa taas pääni sykkimään. Tuolta minunkin pihani voi näyttää ensi kesänä. Selaan toinen toistaan upeampia puutarhakirjoja, kuume nousee ja sitä mukaa siemenpussit. On heinäkuun alku. Lähes jokaisena päivänä on satanut, joskus jopa myrskyä niin kuin ei koskaan. Niin todistaa mieleni. Myönnän. Työni ei […]

Lue lisää

”Kieli jolla vaikenen”

Ismo Alangon kesäkuussa julkaistu koskettava single ”Kieli, jolla vaikenen” kertoo kauneudesta ja rakkaudesta. Teksti vei omiin mielenmaisemiin. ”Rakkaus on kieli, jolla vaikenen, muinainen kieli, joka kuiskaa totuuden.” ”Rakkaus on kieli, jolla vaikenen, ikuinen tuuli henkäisee hiljaisuuden” ”Kuulen pelon poistuvan varjojen valaistuvan ja haihtuvan” ”Vaiennut kieli kertoo kauneimman tarinan joka tuuleen kietoutuu laulaa hauraan sanoman, vanha […]

Lue lisää