Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Varjojen maa

Presidentti Sauli Niinistön lanseeraama runokuva ”Varjojen maasta” läksi lentoon uudenvuoden puheen jälkeen. Mitä kielikuva tarkoittaa? Teemaa on käsitelty monissa ohjelmissa varsinkin radiossa ja lehdissä, mutta tulimmeko hullua hurskaammaksi? Onko kyseessä yleinen mieliala? Pitääkö huolestua?

Varjo on fysikaalinen ilmiö, ei hyvä eikä huono, mutta totta. Se muodostuu valoa läpäisemättömän esineen taakse, johon säteily pääsee tunkeutumaan osittain tai ei ollenkaan.

Varjot syntyvät säteilyn suoraviivaisen etenemisen perusteella ja pistelähteestä tulevan säteilyn muodostama varjo antaa kuvan esineestä, joka voidaan piirtää projektio- ja perspektiiviopin menetelmien avulla. (Lähde Wikipedia)

Varjo syntyy vain valosta.

img_0675cp

 

Varjo on myös osa persoonallisuutta.  

Käsitteen toi psykologiaan sveitsiläinen psykiatri ja analyyttisen psykologian perustaja C.G.Jung (1875-1961).

Varjo on tiedostamatonta ja usein ristiriidassa tietoisen tajunnan kanssa. Varjo toimii vaistonvaraisesti ja tasoittavasti, se voi olla hyvä tai paha, myötätuntoinen tai säälimätön.

Päällimmäinen kerros varjosta edustaa piilotajuista, henkilökohtaisista kokemuksista tullutta osaa persoonallisuudessa. Alempi kerros varjosta koostuu historiallisesta aspektista, jonka katsotaan olevan osa kollektiivistä ylipersoonallista piilotajuntaa, historiaa, jota kannamme.

img_1177cn

Harri Virtanen (Jung Club), psykoanalyytikko ja dramaturgi:

Varjo – sisäisen kokemuksen välttämättömyydestä

” Jung kutsui varjoa oveksi, jonka avaamalla kohtaa sisäisen, objektiivisen todellisuuden. Tämä kokemus on kauhistuttava, koska se haastaa arkipäiväisen uskomuksen siitä, kuka minä olen. Buddhalainen psykologia puhuu tyhjyydestä ja psykologiasta ilman itseä. Luontokokemus tai kuoleman kohtaaminen ovat samaa sukua: subjekti asettuu mittasuhteisiinsa tai katoaa. Jotkut ihmiset kohtaavat tämän sisäisen välttämättömyyden kriisien kautta. Se ravisuttaa koko olemassaolon perustaa ja tapaa elää. Ja lopulta sisäinen on kohdattava ja sen vaatimuksille alistuttava. Tässä on jotakin ihmisenä olemisen peruskokemusta, jota on vaikea kaupallistaa tai markkinoida osana hyvinvointivaltion kuluttuja/menestyjä roolia.”

 

img_0553cn

Miksi toiset selviytyvät vaikeistakin kriiseistä, valitsevat valon, elämän, miksi toiset jäävät pimeyteen?

Näyttää siltä, että kriisistä selviytymisen jälkeen voi olla entistä valoisampi, positiivisempi.

img_0471cn

Positiivarit Oy ja Suomen Nuorkauppakamarit ry jakavat vuosittain yhteistyössä Vuoden positiivisimman suomalaisen kunniamaininnan.

KAJ KUNNAS, VUODEN POSITIIVISIN SUOMALAINEN 2016:

Lähellä oli jopa hengenlähtö, kun toukokuussa iskenyt aivoinfarkti vei muun muassa futiksen EM-kisat ja kesäolympialaiset käsittävään urheilukesään valmistautuneen urheilutoimittajan pitkälle sairaslomalle.

”Positiivisuus on myös valinta. Kyllä minullakin on päiviä, jolloin ei jaksaisi nousta sängystä.

Sairastapaus herätti elohiiren arvostamaan elämän perusjuttuja.” Lähde positiivarit.fi

Kunnas muistuttaa myös, ettei positiivisuus ole mikään synnynnäinen ominaisuus, taikka taikaiskusta opittu elämänkatsomus. Omalla asenteella voi vaikuttaa päivän väriin.

img_0539

PEKKA HYYSALO, VUODEN POSITIIVISIN SUOMALAINEN 2014:

vammautui Ylläksellä 2010 onnettomuudessa vakavasti ja joutui opettelemaan kaiken uudelleen kävelemisestä ja puhumisesta alkaen.

Kun kaaduin Ylläksellä, sirpaloiduin ruumiillisesti ja sain erittäin vakavan aivovamman, mutta selvisin.  Kun sirpaloiduin taas, se särki sydämeni. Sydämeni pamahti kuin sirpalekranaatti”, Hyysalo kirjoittaa parisuhteen päättymisen jälkeen.

”Eli nyt, kun mä olen loukkaantunut, en enää ole tarpeeksi hyvä. Kyllä tämä ihan dumppaukselta mun korvaan kuulostaa.”

”Hei, oikeesti! Mä olen ollut sun tukena loukkaantumisesta asti, hyvinä ja huonoina päivinä.”

”Mutta sitten päivät kävivät liian huonoiksi ja sä kalpit takaisin tänne Kuusamoon. En mä vissiin ollut ihan tarpeeksi hyvä?”

”Sä et ole nyt reilu. Mä muutin sun vuoksesi Turkuun puoleksi vuodeksi huomatakseni, että Turku ei vain ole mua varten. Mä voin siellä huonosti. Sä et ole reilu. Mä koitan olla reilu kaikille.”

 – otteita Fight Back – toinen mahdollisuus -nimisestä kirjasta (Tammi) –

img_0529c

Tulkitsen, että Pekka ja Kaj kokevat saaneensa apua, hoitoa ja rakkautta silloin, kun itse olivat heikoimmillaan, yhteiskunnalta, hoitavilta henkilöiltä ja läheisiltään. Kiitollisuuden lähteestä kumpuaa halu jakaa hyvää vuorostaan eteenpäin. Mutta jos oikein tarkkaan lukee, molemmat ovat myös itse kriittisimpänä hetkenään tehneet valinnan elämän jatkumisen puolesta.

sydan-2-n

Ehkäpä avun pyytäminen, heikkouteen suostuminen, että yksin en pärjää, on vaikeinta. Rämmitään suossa niin kauan kuin omat voimat riittää. Ehkäpä siksi kirosanat kuuluvat kulttuuriimme. Jokaisen on löydettävä oma pohjansa, niin kipeältä kuin se läheltä katsojassa tuntuukin.

Ihmiselle on annettu vapaa tahto. Se on meidän jokaisen ehdoton ja peruuttamaton oikeus. Myös valinta luovuttamisesta, varjoon jäämisestä, jopa kuoleman valitsemisesta. Kun on pitkään ollut hämärässä, liian kirkas valo, yltiöpäinen positiivisuus satuttaa. Räikeässä valossa harmaa ja musta tuntuvat entistä raskaammilta.

Särkyneille on puhuttava hiljaa ja sanoin jotka eivät lyö,
kuin tuuli joka vaalii viljaa, kuin lempeä ja lämmin yö.

Särkyneitä on kuunneltava hiljaa ei mielin kovin, ankarin,
vaan katsein vastaanottavaisin ja kasvoin hellin, avoimin.

Anne-Mari Kaskinenhyvaa-ystavanpaivaan

 

 

Jätä kommentti

*