Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Katoavat metsät

Vanahan kuusikon hämäryyttä, hämähäkinseittejä, sammalmättäitä. Vaiko kuitennii aurinkoinen syysuamu kirkkaan keltaisena hohtavassa haavikossa? Taikka ehkä loppukesästä valkorunkoisessa koivikossa möyrimässä kanttarellien perässä? Vai lähetäänkö Uuven Seelannin natiivimehtään puusaniaisten sekkaan jännittämmään hyppääkö pusikosta dinosaurus? Kyllä kiitos, sanon jokkaiseen! Niinko oon jo monasti maininnut aikasemminkin, Savossa mehtiin keskellä asuneena sitä kaipaa jatkuvasti immeinen puiden sekkaan, rauhaan ja hiljasuuteen. Tämän oon joskus myös töissä iäneen maininnut, ja siellä naureskelleevat että mittee nä valitat? Ihan siinä metän vieressähän sinä asut. Joo-o. Voihan sitä niinnii sannoo. Mutta näin suomalaisen vinkkelistä kahtoin, onko se nyt lähellä jos autoon joutuu nousemmaan että mehtään piäsöö?

PicMonkey Collage

1. Sumuinen kuva Pirongian rinteiltä Kawhian lahukkaa kohti. 2. Metsien vähentymistä kuvaavat kartat Te Papassa.

Ja näinhän se vuan valitettavasti näilläpäin mennee. Niinko ylläolevista kartoista näkkyy, mehtien pinta-ala on pienentynyt olemattomiin siitä kun ensimmäiset immeiset tänne kanooteillaan eksyivät – puhumattakkaan sitten eurooppalaisten tulosta! Mahtavia kaurimehtiä hakattiin mm. laivojen ja talojen materiaaleiksi surutta. Ja nyt näistä uppeista, tuhansia vuosia vanhoista puista ei ole kun rippeitä jäljellä. Miksi? No kun materiaali. Ja peltomaa. Ja lehmät. Varsinnii ne lehmät. Jos mietittä että Suomessa on vaan joku alle 300 000 lehmää (? – korjatkee jos oon väärässä), niin täällä – suht saman kokoisessa maassa on lehmiä reilut 5 000 000!!! (lähde) Arvaatte vaan minkä verran laidunta semmoinen elukkamäärä tarvihtee. Ja valtio on kovastikkin kallellaan tietenkin maanviljeilijöiden suuntaan kun maitoexport on täällä suht iso rahantuoja, ja siinä jää ikävä kyllä luontoarvot kakkoseksi.

Aukkohakkuut on tuttu, ja niin surullinen näky näillä meijännii nurkilla, vaikka tiällä ei noita mehtiä ees juurikaan ennää ole. Ja tuonne Taupon suuntaan ajellessa se pistää vielä enemmän silimään ko siellä tuota talousmehtää on jonnii verran. Kilometritolokulla mäntyä, mäntyä, mäntyä… ja sen perrään paljaaks parturoituja nyppylöitä. Natiivimetät on ikävä kyllä tosi harvassa.

PicMonkey Collage2

1. Puoliksparturoitu nyppylä. 2. Suoria mäntyrivejä 3. Tuontihedelmistä voipi olla haittaakin jos niitten mukana luontoon piäsöö ötsyköitä. 4. Natiivimehtee ja peltoo sulassa sovussa.

Mitäs siitä sitten jos joku rahoiks pistää mehtee kasvattamalla ja maitoo myymällä? (hah, rahoiks näillä maidonhinnoilla? noh, ymmärrättä pointin kuitessii). Miettikääpäs minkälainen luonto on paikassa, jossa ei ennen ihmisten tulloo ollut minkäänlaisia nisäkkäitä. Paikka on oli täynnäänsä erikoisia (lentokyvyttömiä) lintuja, liskoja ja jopa dinosaurusten jälkeläinen, tuatara. Nykyään näitten komioihen elukoitten elintila on vähentyny niin että niistä iso osa on uhanalaisia. Ja lintuja ja munia syövien nisäkkäiden (hiiret, rotat, kissat, opossumit, hillerit, jnejne) lisäksi iso ongelma on nimenomaan se, että ne vähäiset metsät on nykyään pieninä palasina. Ja niissä asuvat linnuthan eivät tietenkään lennä (tai taaperra, jos kysseessä on kiivit tai kakapot) metsäalueelta toiselle avoimien peltoaukeiden yli. Ja tämä tietennii johtaa siihen että lintupopulaatiot eivät pääse sekottumaan, ja sisäsiittosuushan nyt ei oo hyväs millekkään elukalle! Yks pahimmista tilanteista on noilla lentokyvyttömillä kakapoilla, jotka piäs kuolemaan sukupuuttoon tiältä isoilta suarilta jo kokonaan. Muistan kun penikkana katoin David Attenboroughta Avarassa Luonnossa tippa linssissä, kun se kierteli kakapojen elinalueilla eteläsuarella ja kertoi viimesestä uroksesta joka kovasti yritti tyttöö itelleen löytää, mutta kun ei ollu ennee muita jälellä (The Living Planet, episode 10: Worlds Apart). Onneksi näitä omalaatuisia lintuja kuitennii löytyi pieni populaatio saarelta, jota ei vielä nisäkkäät olleet kansoittaneet ja kakapoiden pelastusrojekti pystyttiin pistämään pystyyn!

PicMonkey Collage3

1. Cheeky kaka 2. Huippuharvinainen kakapo ja linnunspermakeräysväline :D 3. Tui 4. Lissää peltomaisemaa reilun 100 km sätteellä

Mutta erikoinen paikka tosiaan kaikin puolin tämä UusSeelanti. Suomen kokoinen pikkumaa joka on niin riippuvainen maataloudesta. Ja samaan aikaan tämän uskomattoman saaren vielä uskomattomimmista luonnon ihmeistä (ja niiden tuomasta turismista). Surullista vaan että päättävät osapuolet näyttää kallistuvan enemmän ja enemmän maanviljelyn puolelle. Kyllä tätä luontoakin koetetaan suojella. Mutta muutama aidattu mehtälämpäre (tai nisäkkäistä puhistettu saari) siellä tiällä tuskin riittää tämän erikoisen luonnon pelastamiseen… Tai ehkä oon väärässä. Mistäs sitä tietää! Mutta ei tämä natiiviluonnon tilanne täällä tällä hetkellä kovin hyvältä näytä.

 

Jätä kommentti

*