Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Mika on parasta ulkosuomalaisuudessa?

Tuolla ulukosuomalaisten bloggaajien fb ryhmässä lähti liikkeelle haaste listata ulukosuomalaisuuden parhaat puolet, kukin omalta kantiltaan. Tämähän on hyvinnii paljon keskustelua, ja tunteita herättävä aihe, niinko varmasti arvaatte. Mutta kirjottaminen ei ollutkaan ihan niin heleppoo mittee ensiksi arvelin. Tekstin idea on siis lähtöisin Leena-Marilta ja hän on ystävällisesti luppautunut listaamaan meijän kaikkien muiden rustaukset ommaan blogiinsa yhden jutun alle. Eli jos kiinnostaa niin lukemattomien muiden ulkosuomalaisten tuntemuksiin pääseepi käsiksi  täältä.

Mutta että mitä se minulle merkihtee se, että kottiin ei ennää Puijon torni näykkään? Miltä se elämä tuntuu, ko ollaan mamuja oltu jo kohta 10 vuotta?

Mualima on avartunu ihan eri mittakaavassa mittee se ikinä siellä Euroopan peränurkilla assuissa olis ikinä voinut avvautua. UusSeelanti on semmonen mua, jossa näkkee ihan käsittämättömän miärän eri kansallisuuksia  ihan pienissäkkii kylissä – esmes tyttären ekassa koulussa on yli 50 kansallisuutta edustettuna! Eli lapset oppiivat toimimaan ihan pienestä pittäen hyvinnii erilaisista lähtökohdista olevien tenavien kanssa. Ja sama pättee myös työpaikoilla. Meijän toimistolla on kaheksasta hengestä kolome vaan kiiwiä!

PicMonkey Collage

Retkeilyä upeissa maisemissa

Samalla aikaa tämä pallo on omissa silimissä pienentyny huomattavasti. Juu, ohan sinne koto-Suomeen reilun vuorokauven matka (kolomella lennolla), mutta ei se mitenkään mahottomalta ennee tunnu. Mikäs siinä ko yölennot vaan varraa, ottaa silimälaput ja korvatulupat ja vetää unta palloon – kymmenen tunnin pätkällä ehtii hyvin semmoset 6 tunnin unoset ottaa! Mutta tosiasiassaan, matkat eri puolille mualimmoo ei ennää tunnu niin hirvittäviltä. Itellä kävi kerran niin että pienen sekkaannuksen vuoksi napsahti 19 tunnin odottelu Hong Kongissa. Viskasin laukut turvasäilytykseen ja otin junan keskustaan. Eipä olis 10 vuotta sitten tullut mieleenkään lähtee itekseen jonnekkin hiton Honkkarin keskustaan seikkailemaan, mutta nyt sitä otti vaan kartan käteen ja kahteli että minnes sitten seuraavaksi :) Eli rohkeus on kasvanu kummasti, eikä tuommosia pikku kaupunkimatkoja ossaa ees jännittää (ainakaan paljoa).

PicMonkey Collage2

Ötsyköitä, fossiileja, luonnonmuodostelmia!

Kahella kotimualla on myös semmonen hyvä puoli, että ystäviä on vähän joka puolella mualimmoo. Ne hyvät ystävät ei häviä sieltä koto-Suomesta mihkään vaikka yhteydenpito väheneekin. Sen lisäksi ussein tutustuu pääasiassa muihin expatteihin, jotka saattaavat olla näillä main vuan hetkellisesti. Ja kun he lähteevät kotimaihinsa, tai muuten vaan muualle mualimalle töihin, saa siten tämäkkii mamu taas lisätä yhden maan karttaansa, että tuollakkiin vois nyt sitten käydä! Mikäs sen mukavampaa kun reissata paikoissa, joista löytyy tuttuja oppaiksi!

Sitä kummasti myös oppii arvostammaan asioita eri tavalla. Niitä harvoja reissuja kottiin, ja ihan liian lyhyitä tapaamisia rakkaiden kanssa. Viis siitä että on marraskuun räntäsatteet – sytytettään lissää kynttilöitä. Tai sitä, kun löytää samanhenkisiä ihmisiä uudesta kotimuastaan (jotka eivät säekähä savolaesta kieroo, kaksmielistä huumoria). Kadulla istuvia kodittomia nähdessä sitä, että itellä on katto piän piällä. Ei se talojen kylymyys siinä oikeestaan ennää haittaakaan. Ja ihan ylleensäkkii, nykyään ei pikkuasioista stressaa turhia. Asioista jotka olis ”Suomi-Sarille” aiheuttanneet harmaita hiuksia roppakaupalla, ei nykyään ennää paljoo viiti hermota.

Kielitaito paranee (tietennii) myös, mutta myös nykyään vähät välittää siitä puhhuuko oikein – monet muut kansallisuudet puhhuu vielä huonompaa englantia mittee minä, mutta pärjeevät silti vallan mainiosti!

Aivan ihanata on kans se, kun voi tarjota ”kodin” tiällä kaukana muille matkaajille. Ystävät ja tuttavat oovat aina tervetulleita ja saavat pittää meijän mökkiä tukikohtannaan.

Mutta ehkä kuitennii suurin positiivinen muutos tässä ulukomaille muutossa on kuitennii ollut se että tämäkii Cowardly Lion löyti sen kadoksissa olleen rohkeutensa. Löytyi rohkeus kokeilla uusia asioita ja ottaa se ensimmäinen askel tuntemattomaan. Maailma on tälle mamulle avoin!

PicMonkey Collage4

Auringonlaskuja ja uusia harrastuksia!

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos mainiosta jutusta. Katselin bussia odotellessani lehtikojun tarjontaa ja silmiini sattui Seura-lehden otsikko, jonka mukaan kulttuurishokki voisi olla hyvä elämänratkaisu. Mietin asiaa kohdallani; Savo lähestyi eilen paluumuuttokirjeellä, mutta ehkä pitänee miettiä asioo vielä toiseltakin kantilta.

  • Sari

    Kiitos Jari! Kylla taitaa Seura olla kerrankin oikeassa :) Kulttuurishokki tekisi monellekin ihmiselle oikein hyvaa – ei ole aikaa stressata mitattomia asioita!

    Ja jos paluumuutto Suomeen meille joskus tulee ajankohtaiseksi, niin uskon vahvasti etta suuntana olisi Savo. Eipa tammonen suulas savolaenen varmaan muualle sopeutuisi (tai siis, ymparisto ei sopeutuisi tammoseen suulaaseen savolaeseen :D)

Jätä kommentti

*