Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Tiki-touring: Coromandel

Labour weekend, elikkäs vappuviikonloppu oli tiällä puolen mualimmoo viime viikonloppuna. Pitkää viikonloppua siis pukkas, ja isäntä piätti että nyt on hyvä sauma ottaa mopot alle ja käydä vähän telttailemassa (ja samalla emännyyven soralla-ajotaitoja harjottamassa). Tuttu osti just ”mökin” (ihan talo se kyllä oli, mut lomasellanen!) Coromandelista, Whangamatasta, ja arveltiin että nytpä samalla reissulla on hyvä käyvä sielläkii. Pakattiin siis mopot lauantaiuamuna ja suunnattiin koillista kohti, kiertäen kaikki maholliset pikkutiet mitä vuan pystyttiin ja välteltiin isoja teitä viimesseen asti.

picmonkey-collage6

1. Whangamatassa kaverin mökillä mopoja pakkaamassa. 2. Jossain tauolla, muistan vuan että olj käet kippeet. 3. Tuolla lahenpohjukassa leireiltiin. Ei pöllömpi paekka!

Matka Whangamataan oli sitä perussettiä, pikkuteitä kyllä, mutta ei mittään dramaattista. Hyvinnii suoria teitä sai valtaosan matkasta pörryytellä. Lopussa oli vähän vuoristosäkkärää, ja muut motoristit säikytteli vetämällä mutkia vähän suoriks, mut asfaltilla mäntiin perille asti. (kysymys: minkälainen jären jättiläinen ajjaa melekein serpentiiniteillä niin kovasti että pittää ylittää keskiviiva?!? Entäs jos vastaan oliskin tullut rekka eikä toinen mopo?? ….tana!) Perillä ootti mukava majapaikka ja jo pienessä sievässä ole isäntäväki- on muuten hillittömän hauskoo kun ite pyrit olemaan ajokunnossa heti aamusta, eli oot vesilinjalla, ja muut on jo tuntikausia nappailleet G&T:tä – hupaisaa kuunneltavvaa semmonen porukka, joo! :D

Grillikausikin saatiin avattua tällä reissulla – isäntäperheen teinit hoiti lihat (lihapullat ja kanat) grilliin, iskät rillas ja äetit hoiti sallaatit. Käytiinpä siinä kahtomassa myytävvee tallookin samana iltana ihan naapurissa. Huomasi kyllä että on Aucklandilaisten suosima lomapaikka kun semmonen räjjäytettävä, hommeinen, laho mökki (mut isohkolla tontilla) oli arvioitu yli $1 000 000 (nzd) arvoseksi…!! Juu jäi meiltä se homeläjä kyllä ostamati!

Seinänaapuri taasen oli rempannut vanhan ja rakentanut toisen mökin samalle tontille, ja meidän siellä ollessa nämä kaksi mökkiä oli sitten valloitettu omistajan jälkikasvun ja niitten kaveriporukan toimesta… arvaatte varmasti minkä verran oli mekkalaa yöllä kun teinit piti vähän pilleitä iliman vanahempia… ;) Väsytti kuiteskin onneks niin persaleesti, ettei se bassonjytkytys ees haitannu ja nukuttiin koko poppoo ko tukit!!

picmonkey-collage3

Päivä 2. lähti liikkeelle suht aikasseen. Illalla matkaan tuli isännän toinen kaveri, joka tituleerasi itteään ”the son you never wanted” – poeka jota ei ikuna ies haluttu :D Vaimolleen oli kans tuumannut että myö lähetään perheen kans retkelle. Heh! Onneksi vaimolla on huumorintajua, eikä vetäny kommentista hernettä nennään!

Suunnitelmana oli, että suunnataan Whangamatasta Coromandelin niemimaan läpi pikkutietä pitkin. Suunnattiin tielle #309 ja pöristeltiin kohti Coromandelin kylää. Matkalla tuli vastaan oli oikein mielenkiintonen pysähyspaikka – keskellä tietä oli lauma possuja ja kanoja. En yhtään tiä mikä on tarina näitten elukoitten takana, mutta siellä semmonen paljasjalakanen setä esitteli erittäin ystävällisiä possujaan. Possut tutki turistit, kerjäs ruokaa ja rapsutuksia (ja selevästikkiin tykkäsivät myös tämmösten monitoimimopojen vähän karkeemmista renkaista, kuten kuvasta näkkyy ;) ). Possuja rapsutellessa vierähti tovi, oli ne sen verran söpöjä!

Coromandelin kylässä pysähyttiin sitten lounaalle. Vaikka paikka on pieni, ruokapaikkoja riitti ja mahansa sai pubissa täyteen. Tämä meidän ”adoptoitu poeka” tuumas, että aiemmin ko. pubissa oli myyty myös hanassa paikallisen panimon olutta. Ikävä kyllä uusi omistaja oli päättänyt että myydään mieluummin Heinekeniä…! Mikä pettymys! Join sitten vettä!

picmonkey-collage

Matkaahan tosiaan sitten leiripaikalle oli riittämiin. Ajettiin siis ensin niemimaan läpi isompaa hiekkatietä pitkin idästä länteen ja sitten toista pienempää pitkin takas itään (tai koilliseen siis). Ja sitten vielä pienempiä teitä pitkin kohti pohjoista, ja Department of Conservationin ylläpitämää leirintäaluetta. Matka oli tosiaan tämmöselle soranoviisille aikasta pitkä, ja vimosella, tosi kaposella soratienpätkällä vauhti hiipui vähän liikaakin! Mutta kun  tie mutkittelee ylämäkkeen ja alamäkkeen, etkä tiedä onko vastaan tulossa sillä liian kappeella tiellä autoja, äkkinäistä vähän hirvitti!! (juujuu, tiedän, aja seisaaltaan, paino edessä, vauhtia enemmän – hyvin männöö! – mutta entäs ko pelottaa ihan s…sti?!) Matka kuiteskin kannatti. Perillä ootti semmosen 5 ha verran hiljaista, rauhallista leirintäaluetta meren rannalla, vuoriston syleilyssä. Alueen poikki kulki vielä jokikin, jossa piti käydä testaamassa veden lämpötilloo (KYLYMEE!).

picmonkey-collage5

1. Leiripaikka oli joen varressa, meren rannalla. 2. Leirievästä… 3. Jalakoja viiluuttelemassa. 4. Maisemia 5. Pienj merenneito?

Valittiin teltoille paikka mahollisimman läheltä rantaa, ja paikan vartijat tuumas että kovimman leiripaikan sitten valihitte. Oltiin kuulemma varsinaisten leiripaikkojen ulkopuolella. Mutta tuumasivat että senkus ootta missä halluutte, voipi vaan olla vähän kova alusta. Ja kieltämättä vanahan luita vähän kolotti eikä yöllä oikein meinannu nukuttaa kun alla oli vaan ohut ilmapatja.

Isäntä ja kaverisa seikkailivat vielä pimmeemmän aikaan ympäri leirialuetta, ja löysivät teltan vierestä opossuminkin. Onneksi eivät mokomat possumit rumistelleet turhan paljon telttojen ympärillä tällä kertaa ruoan etinnässä! Nämä tuholaiset ei tosiaankaan kuulu NZ luontoon, syövät linnut ja niitten poikaset, ja vielä marjat ja lehdet puista! Ja lissääntyyvät älytöntä vauhtia, eli aikasta mahotonta piästä niistä erroonkaan. Kovasti nuo paikalliset kuitennii yrittäävät, jotta saisivat lintukannat taas normaalimmalle tasolle, mutta aika toivottomalta tuo urakka vaikuttaa.

picmonkey-collage4

Maanantaiaamuna sitten oltiinkin ylhäällä taas tosi ajoissa (kun yöllä ei juuri nukuttu…) Puurot naamaan, leiri kassaan ja suunta kohti kotia. Matkaahan riitti, vaikkakin suht suorinta reittiä kotio ajeltiin. Iltapäivä oli pitkällä ennenko kottiin selvittiin vaikka aamupalalla taijettiin olla jo heti seittemän jälkeen aamulla. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan semmoset 600 km mopon mittariin ja GPS:n mukaan keskivauhti oli semmoset 45 km/h :D Eli arvaatte että pikkuteitä jyrättiin sitten ihan urakalla!!

Kaikenkaikkiaan ihan mukava reissuhan tuo oli, mutta aika väsyttävä. Sitä kun ei oo työmatkoja enempää mopon päällä ollut niin äkkinäiselle oli aika raskasta ajelua.

Muutama vinkki, jos telttailu näillä nurkilla kiinnostaa:

  • DOC:in leirialueet on upeilla paikoilla, usein suojelualueilla. Mutta näillä paikoilla ei ole muita palveluita kun kylmät suihkut ja vessat
  • Nämä leirialueet on usein myös TOSI pienten teiden päässä, eli aja varovasti! Tiet on ussein hädin tuskin tarpeeksi leveitä että kaksi autoa mahtuu ohittamaan, ja paikalliset ajaa kovasti. Lisäksi kaiteita ei sorateillä ole… mikä äkkiseltään hirvittää kapeita mutkikkaita vuoristoteitä ajellessa! Usein muuten vuokra-autoja ei sorateille saa edes viedä, eli varmista vuokraamolta tämä ennenkun suuntaat Coromandelin perukoille!
  • Muitakin kun DOCin leirialueita löytyy, vaihtelevilla palvelutasoilla. Itse olen tykännyt eniten yksityisten pienistä leirialueista, kuten esim. eteläsaarelta löytynyt, vanhalle koululle perustettu leiripaikka! Tosi symppis paikka ja omistajamummeli. Kaikki tarvittavat palvelut, pesukoneita myöten oli tarjolla ja ympäristö oli vielä oikein herttainen :) Mutta makuasioita nämä. Myös ketjupaikkoja, kuten Top10-leirialueet, löytyy. Näissä tietysti paremmat ja hienommat  alueet ja palvelut, mutta myös paljon enemmän turisteja…

Tervetulloo telttailemmaan! Kelejä tiällä siihen hommaan riittää melekkein ympäri vuojen!

Jätä kommentti

*