Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Wellington – osa 3: museoita ja mörköjä

Terve tuas! Suunnataanpas nyt sitten pikaiselle kuvamatkalle kahteen Wellingtonin nähtävyyteen näin Welly-sarjan piätteeks! Perjantaina oli siis suuntana Museum of New Zealand Te Papa Tongarewa, tai tuttavallisemmin vaan Te Papa. Näkemistä siellä riittää, taiteesta luonnon ihmeisiin ja historiaan ja aikaa saapi kulumaan halutessaan vaikka tuntitolokulla.

Te Papa

Paikka on piäosin lapsiystävällinen, ja varsinkin tuo luontopuoli jossa voi ihmetellä jättikalmaria, valaan luurankoa tai käydä maanjäristystalossa, näkyi vetävän perheitä ihan pienimpienkin jäsenten kanssa.

Te Papa 2

Pääosassa kuitenkin on tänä vuonna Gallipoli näyttely. Vaikka Uusi Seelanti on tiällä jumalanselän takana, roudattiin vappaaehtoisia sinne Eurooppaan sotimaan kuningattaren pyynnöstä. Uskomatonta kyllä, vapaaehtoisia riitti molempiin maailmansotiin vaikka eihän se sota edes tänne asti koskaan (onneksi) yltänyt. Gallipolin näyttely keskittyi siis ensimmäisen maailmansodan kamppanjaan Gallipolin niemimaalla Turkissa, jossa sekä Australia ja Uusi Seelanti taistelivat ensimmäistä kertaa omina mainaan. Taistelussa menehtyneitä muistetaan yhä vuosittain ANZAC päivän juhlallisuuksilla.

Näyttely oli pistetty pystyyn isojen nimien voimin – itse Sir Peter Jackson oli ajavana voimana yhdessä Weta Worshopin kanssa. Ja näyttelystä kyllä näki, että se on elokuva-ammattilaisten tekemä. Näyttelyn kohokohtana olivat hyperrealistiset, valtavankokoiset ”nuket”, joiden esikuvana oli Gallipolin taisteluissa olleita sotilaita joiden tarinat oli jossain vaiheessa saatu kirjattua muistiin. Kuhunkin huoneeseen oli rakennettu ”tilannekuva” ja taustalla soi audionauha jossa sotilas ”itse” kertoo tarinaansa. Weta workshopin kaverit on kyllä aika nohevia, ei voi muuta sanoa, ja koko näyttely oli upeasti toteutettu.

Tästäpä sitten aasinsillalla on hyvä hypätä Weta Workshopin omiin tiloihin, jonne suunnattiin sateisena lauantaiaamuna. Miramarin niemelle ajellessa omassa päässä kasvoi kuva valtavasta, upeasta rakennuksesta, jossa tätä movie magiciä tuotetaan. Yllätys olikin suuri, kun ihan normilähiöstä löytyi pienehkö halli, jossa oli vielä pienempi myymälä… Halliin oli tehty ”turistikierros”, jossa esiteltiin kuinka elokuvapropseja tehdään ja näytillä oli myös useista tutuista elokuvista ”pelastettuja” pukuja, aseita ja muuta elokuvissa käytettyä rekvisiittaa. Valitettavasti tällä (maksetulla) kierroksella ei kuvia saanut ottaa, koska vaikka Wetan porukat kaiken tämän rekvisiitan ovatkin tehneet, he eivät omista niiden käyttöoikeuksia. Eli esitella niitä voi, mutta kuvamateriaalia saa levittää vain elokuvayhtiö. Wetan porukat ovat suunnitelleet jos jonkinmoisia kierroksia elokuvafaneille, ja niistä voipi lueskella lissee tiällä.

Weta

Onneksi kuitenkin kaupan puolella sai kuvailla, että saatiin edes jokunen valokuva todisteeksi käynnistä. Klonkku kalansyönnissä, ipatti peikkojen käsissä ja isännyys ihastelemassa Rohanin ja haltijoiden sotisopia –  saattepahan nyt edes jonkinlaista makua millaisessa paikassa tuli pyörähdettyä. Tämä $25 kierros oli ihan mukkiinmänevä pyörähys, jos elokuvat kiinnostaa. Uutta tietoo mullekkii oli se, miten monessa (piälle 100) elokuvassa on Wetan porukoitten tekemät propsit! Ei pöllömpää tämmöseltä pienen maan pikkufirmalta… :)

Niin ja kun viimeksi mainitsin että isännän iloksi ei tuhlattu paljoa… tässäpä nämä ainoat ostokset! Löydettiin Old Bankistä symppis pieni steampunk kauppa. Käymisen arvoinen kauppa vaikkei steampunk itseä varsinaisesti kiinnostakkaan. Varsinkin kun kaupan omistaja valmistaa itse ison osan myynnissä olevista koruista. Mukaan lähti tällä kertaa vain parit korvikset, mutta tykkäsin kovasti kyllä hänen tekemistä riipuksistakin!

Löydettiin myös teenjuojan paratiisi, T2, josta mukaan lähti purkillinen SpiChaita. Enkä ole muuten ennen tajunnut miten monenlaista mustaa teetä voikaan olla tarjolla. Haisteltiin jos jonkinmoista purnukkaa, ja oltais varmasti ostettu enemmänkin noita herkkuja, mutta meidän teenjuontitahdilla on varmaan turha kymmentä purkkia ostaa… ehtii haihtua tuoksut ja maut ennenko myö vimosta ehdittäis ees avaamaan :D

PicMonkey Collage

Sanna ystäväiseni siellä kaukana – tämä teekauppakuva on ihan vaan sulle :)

Että tämmönen pieni pyrähys tällä kertoo. Toivottavasti joskus olis aikaa viettää vähän pidempikin pätkä Wellyssä – on sen verran mukavan oloinen kaupunki ja paljon jäi vielä näkemättä! Ehkäpa uudemman kerran kun seuraavan kerran on pitkä viikonloppu…? :)

Jätä kommentti

*