Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Onko jälkiruoka välttämätön?

Muistan luonnollisesti pitkältä ajalta sen, kun ainakin vanhemmilla ihmisillä oli tapana varsinaisen ruoan perään tarjota jotain makeaa jälkiruokaa tai kahvia pienen keksin tai paakelsin kanssa.

Itse en ole paljoakaan perustanut koko jälkiruoka-ajattelusta. Jos kunnon ateria syödään, niin ei ainakaan ravinnon saannin tarvetta ole. Jälkiruoka on yleensäkin valtava energialataus, varsinaista ravintoahan siinä ei juurikaan ole. Kahvi on nautintoaine, ei sen kummempaa. Ja kahvia tulee nautittua muutoinkin ja kenties aivan liikaa.

Makeat kiisselit, jäätelö kahvin kanssa jne. ovat mielestäni aivan turhia. Niille on oma aikansa, muttei enää varsinaisen aterian jälkeen.
Sen ymmärrän jotenkin, jos on jokin hedelmä tai muu tuore syöminen, vaikka normaalisti ruoalla on jo muuta vastaavaa.

Siis heitänkin lukijoille viestin: Mihin ja miksi jälkiruokaa tarjoillaan? Mie en sitä tarvitse. Onko varsinainen ateria niin paha tai niin olematon, että pitää energiapommi nauttia jälkiruoan nimellä. Siitähän tulee ylimääräistä energiaa, jota ei kaikkineen monikaan pysty kuluttamaan. Merkit ovat ilmassa, kun katsoo ympärilleen. Oli sitten koululaisista tai aikuisista kyse, niin moni kantaa turhaa painolastia nivelet paukkuen mukanaan. Kenties ajatellen sen olevan ainoa perintö, jonka jättää jälkipolvilleen.

Vai onko se halu näyttää, että ruoka on maistunut, se on ollut hyvää ja että sitä on syöty riittävästi. Jonkun mielestä on turha syödä kunnolla ja sitten mennä kuluttamaan se pois juoksulenkeillä tai salilla. Siinä kuulemma menee heidän mielestään hyvä ravinto hukkaan, kun kukaan ei edes huomaa jonkun sellaista syöneenkään.

Joskus hyvä ruoka on ollut elintason mitta, ei se, että on syönyt, vaan että se on jäänyt vyötärölle näkyviin. Ei rinnuksille kuitenkaan. Muuan kaveri vastasi, kun kysyin painonpudotuksesta: ”On se pudonnut, nyt on jo vyön kohdalla menossa”.
Tai muuan isäntä, kun halusi emäntäänsä huomauttaa liiasta kuormasta tämän lähtiessä pyörällään liikkeelle: ”Hei Elsa, läskit roikkuu tarakalla”. ”Ei haittaa, vielä on pitkä matka maahan”, kuului vastaus. Kenties ei kuitenkaan lepattanut pyörän pinnojen väliin.

Ehken ei kaikki suinkaan ollut jälkiruoan syytä, mutta makeaa on maisteltu ja ihan liian kanssa. Näin mie sen itse olen ajatellut ja kokenut.

Siis: Mihin jälkiruokaa tarvitaan ja miksi?

Kommentit

  • Jole

    Jälkiruokaa syödään koska se maistuu hyvältä.
    T.Jole

    • Hannu Musakka

      Hyvä vastaus ja ihan siun makuisesi. Miusta jälkiruoka on täysin tarpeeton, mutta onneksi se on valintakysymys. Yksi ottaa ja toinen ei. :)

  • Jälkkäri boss

    ”Siis heitänkin lukijoille viestin: Mihin ja miksi jälkiruokaa tarjoillaan?” Sitä tarjoillaan mahaan, siksi koska se maistuu hyvältä ja sitä on kiva syödä. Jos on kiltti, niin sitä saa yleensä ruuan päällisiksi. Jos taas on tuhma, niin ei saa, ja siksi se ei välttämättä myöhemmällä iällä maistu.

    • Hannu Musakka

      Paitsi, jos ei maistu, niin voi jättää pois. Mie olen jättänyt ja on parempi olo, ainakin miulla. Joku syö ja nuolee vielä kupin reunatkin. Mie ihan uhallanikin jätän sen hyvän maun suuhun, mikä tulee varsinaisen ruoan syönnistä. Mutta jokainen tavallaan ja hyvä oli haaste, kun sain kaksi vastausta. Mitähän muut ovat mieltä? Ilmeisesti niin kovia makean perään, että kiisseliä pitää saada ja paljon!?

      • Jälkkäri boss

        Joo, ja jos ei itse syö niin voi varmaan antaa toisten mussuttaa minkä ehtivät. Minkäs sillä on väliä. Jos joku on niin kiisselin perään, niin onko se sinulta pois?

        • Hannu Musakka

          Eihän se olekaan kuin oma vika. Kävin joskus takavuosikymmeninä Juankoskella kahvilassa. Kysyin alennusta, kun en käytä kermaa/maitoa ja sokeria. Myyjä vastasi: ”Oma vika!”
          Sanopa se selvemmin. Enhän mie tätä asiaa sillä nostanutkaan esille, kunhan vain kysyin, mitä mieltä itsekukin on jälkiruoasta ja miun vikahan se on, ettei maistu. Mutta hyvä, että heitettiin pientä herjaa asian johdosta. Ei aina tiedä, kuka lukee ja kuka ei näitä miun blogejani ja sen vuoksi vähän täräytin kantaaottavan kirjoituksen. Ihan uhallaan. ”Syökää pojat … ja kyllähän te syöttekin!”, kuten vanha vääpeli aikanaan intissä asian ilmaisi. Ne syö, joille maistuu, ettei tekijän tarvitse tehdä turhaa työtä, eikä sota yhtä miestä kaipaa. Tuleepahan vähemmin tiskiä. :)

  • plokkariukki

    Minä tykkään ”jälkiruokana” nuolla jogurttipurkin jämät, sellaisen pahvisen litran törppelön, kunhan revin sen ensiksi kappaleiksi. Kieleni ei mahdu siitä pienestä korkin reiästä sisään ja yllä muuten nurkkiin asti. Ei hyvää tavaraa kannata hukkaan heittää ja pahvisilla purkinjämillä sytytän olkkarin pönttöuunin. Lasten lasten nähden, ei nuolemista saa tehdä, edes puhua siitä! Vastaus Hannun otsikkoon on siis – kyllä on!

    • Hannu Musakka

      Hieno juttu kuulla, sillä niin miekin tekisin, jos ostaisin jogurttia. Ehkä joskus jopa ostankin, jos sille päälle satun. Tuo on tietenkin parasta, juuri tuo viimeiseen saakka nautiskelu ja ettei lasten nähden. Vielä ei ole ilmaantunut ketään, joka ei nauttisi jälkiruoasta miun mallin mukaisesti. Ehkä heitäkin on, tuskin olen ainoa lajissaan, vaikkei tuskin toista miun kaltaistani koskaan tulekaan. Mistäpä sen tietää, vaikka joku uudestisyntynyt on saanut perintönä samanlaiset geenit tai tavat. :)

Jätä kommentti

*