Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Näin unta kesällä kerran

Tämän kesän kiinnostavia uutisia ja yleisönosasto aiheita ovat olleet vuoteen 2117 terveisiä vievä Kuopion aikakapseli, torimusisointi ja kulttuuri kasvualana. Kun tein ostoksia tänään torilla mietin, minkälainen kesäpäivä Kuopiossa voisi sadan vuoden kuluttua olla.

Mahtaisiko ostosapplikaatiossani lukea: käy uusimassa kulttuuriresepti (10 yksikköä Mozartia rytmihäiriöihin), älykkään keskivartalokorsetin päivitys kehohuoltamolla, villikala- ja muut ruokaostokset kaupunkiviljelijöiltä sekä tietenkin ilmaproteiinilettu-kahvit.

Olisiko niin, että laulava hanuristi onkin torin vetonaula retrosoittimensa kanssa. Onhan soittimen soundi koettava livenä, eikä sitä voi verratakaan virtuaalinäppäin”kurttuun”. Ja hanuri jos mikä kuuluu elävästä kaupunkikulttuuristaan, ihmisten kokoisista ja kestävistä ratkaisustaan tunnettuun Kuopioon.

Ja koska elettäisiin loppukesää, hankkisin jo varastoon meidän ruokalaakson tuottamia uusia marjatuotteita. Sekin kuopiolaisten etuoikeus, sillä tuotteet viedään sanamukaisesti käsistä ympäri maailmaa. Ehkäpä City Labissa olisi kokeiltavana myös uusia muotoiluteknologiaopiskelijoiden kulkuvälineitä tai älymuotia.

Mitä on pitänyt tapahtua, että osakaan visioista olisi totta? Minä katson asiaa kulttuurin elinkeinojen näkökulmasta. Tällä hetkellä kulttuuri-termin alle niputetaan useita eri aloja joiden toiminta voi lähtökohtaisesti ja tavoitteiltaan olla hyvin kaukana toisistaan. Esimerkkinä vaikkapa julkiset sivistypalvelut vs. suunnittelualojen liiketoiminta.

Tulevaisuus tehdään nyt. Tärkein toiveeni on, että me kulttuurialan toimijat ryhdymme topakasti järjestämään sisältöä uudella tavalla ja tuulettamaan terminologiaa. Tulevaisuuden näkökulmasta tekisin eroa ainakin innovaatioita ja liiketoimintaa tuottavien, taiteellisen työn sekä taiteen soveltavan käytön välillä. Ja tämäkin vain kapea siivu koko kulttuurin alueesta.

Seurauksena voisi olla, että alojen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta sekä koulutus löytäisivät yhä monipuolisempia kumppanuuksia jota myöten myös yhteiskunnallinen vaikuttavuus kasvaisi. Kriittinen, avoin ja yhteiskunnan ja eri aloja yhdistävän tutkimus voisi olla draiveri, joka synnyttäisi kulttuurinkin alueille uusia toimintamuotoja ja elinkeinoja.

 

Raisa Leinonen

Tk- ja liiketoiminnan suunnittelija

Savonia-amk, kulttuuriala

Jätä kommentti

*