Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Hoitotyön kehittäminen uhkaa jäädä hankkeiden varaan!

12.5 vietettiin kansainvälistä sairaanhoitajapäivää. Sairaanhoitajien rooli sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa on merkittävä. Ilman sairaanhoitajien työpanosta ja aktiivisuutta ei sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus onnistu.

 

Sairaanhoitajien rooli on viime aikoina korostunut erityisasiantuntijuustehtävissä kuten esimerkiksi haavahoitajina, depressiohoitajina ja muistihoitajina. Erityisasiantuntijuuden saavuttaminen edellyttää peruskoulutuksen lisäksi myös erikoistumiskoulutusta. Olenkin huolissani siitä, että sairaanhoitajien erikoistumiskoulutusten järjestäminen on jäänyt kokonaan ammattikorkeakoulujen varaan. Valtiovalta ei rahoita eikä valvo näitä koulutuksia, vaan jokainen ammattikorkeakoulu saa toimia haluamallaan tavalla. Tämän takia esimerkiksi muistihoitajakoulutusta ei juurikaan järjestetä, vaikka koulutetuista muistihoitajista on huutava pula. Kysyin ministeri Rehulalta kirjallisessa kysymyksessä, miten hoitotyön erikoistumisopintojen rahoitus aiotaan saada samalle viivalle lääkärien erikoistumiskoulutusten kanssa ja miten kliinisen hoitotyön erikoistumisopinnot on tarkoitus saada palvelemaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteellista ja toiminnallista kehittämistä. Hänen vastauksensa oli, ettei rahoitukseen ole lähiaikoina tulossa muutoksia ja koulutuksen järjestämisen vastuu sopii hyvin jatkossa maakunnille. Tämä vastaus on masentava, sillä se osoittaa, ettei ministeri täysin ymmärrä hoitotyön erikoisosaajien merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa ja toimintojen kehittämisessä. Sama ajatteluhan näkyy siinä, että lääketieteen Käypähoito-suositusten laatimisen rahoittaminen on osa valtion talousarviota, mutta hoitotyön suositusten laatiminen ei ole. Lääketieteellinen hoito voi olla laadukasta ja tutkimusnäyttöön perustuvaa, mutta se ei takaa laadukasta kokonaishoitoa, jos muiden ammattiryhmien työtä ei huomioida.

 

Yksi tärkeä asiakasryhmä, jonka kokonaishoidossa sairaanhoitajien osaamista ja ammattitaitoa laiminlyödään, on kehitysvammatyö.  Kehitysvammaisten asumisessa on tavoitteena siirtyä laitoksista omassa kodissa tai kotipaikkakunnalla yhteisökodissa asumiseen. Tavoitteena on, että kehitysvammainen henkilö on normaalien terveyspalvelujen piirissä. Ongelmana kuitenkin on se, ettei kaikilla terveydenhuollon henkilöillä ole perusterveydenhuollossa riittävästi valmiuksia kohdata ja auttaa kehitysvammaisia.

 

Pohjois-Savossa päättyi juuri ’Kehitysvammaisen henkilön terveydenhuollon palvelupolut’ – hanke, jossa on kokeiltu erilaisia tapoja, joilla kehitysvammaiset voisivat paremmin käyttää perusterveydenhuollon palveluja niin, että heidän erityistarpeensa tulisivat huomioiduksi. Palvelumallin ytimessä on konsultoivan sairaanhoitajan työ. Periaatteena on, että sairaanhoitajan erityisosaaminen olisi matalalla kynnyksellä kotien, yhteisökotien ja koko perusterveydenhuollon tukena. Hankkeen tulokset ovat erinomaisia ja niiden perusteella voidaan todeta, että konsultoivan sairaanhoitajan avulla on yhdessä tekeminen eri ammattiryhmien ja hoitoon osallistuvien tahojen kesken parantunut, pirstaloituneita hoitopolkuja on saatu eheytymään ja omaisten luottamus hoitojärjestelmään on parantunut. Konsultoivan sairaanhoitajan tehtäviin on kuulunut myös laajojen terveyskartoitusten tekeminen, koulutus ja ohjaus sekä erilaisissa kriisitilanteissa auttaminen. Sekä omaiset että ammattihenkilöt ovat voineet käyttää konsultoivan sairaanhoitajan palveluita.

 

Hankkeen aikana on tullut esille myös se, että sairaanhoitajien peruskoulutukseen on syytä lisätä tietoutta kehitysvammaisuudesta ja sen hoidosta, mutta samalla on tullut esille myös tarve erikoistumiskoulutuksista. Toivottavasti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ymmärretään, mikä merkitys tämän kaltaisten uusien toimintatapojen kehittämisellä ja käyttöön otolla on. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen keskittyy liiaksi lääkärien työn korostamiseen ja tämä näkyy valitettavasti myös hallituksen lakiesityksissä. Hoitotyön kehittäminen uhkaa jäädä hankkeiden varaan, ellei lainsäädännössä ja ministereiden ajattelussa tapahdu kehittymistä ja laajentumista.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansaedustaja (sd)

Jätä kommentti

*