Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Miten käy demokratialle?

Kuntavaalikaranteeni on ohi, joten pääsen jatkamaan Savon Sanomien blogien kirjoittamista. Tässä blogissani kuitenkin vielä palaan vaaleihin ja lähinnä sen äänestysprosenttiin. Koko maassa äänestysprosentti oli 58.9. Omassa kotikaupungissani, Joensuussa, päästiin 52.6 prosenttiin. Äänestysaktiivisuudesta on syytä olla huolissaan. Uskon tämän olevan kaikkien puolueiden yhteinen huoli.

Asiasta keskusteltiin myös Opetusministeriön ja Tulevaisuusvaliokunnan yhdessä järjestämässä Suomi 100 demokratiaviikkojen juhlaseminaarissa 30.3.2017 Eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa. Seminaarissa kuultiin asiantuntijoiden ja tutkijoiden puheenvuoroja suomalaisen demokratian nykytilasta sekä pohdittiin ratkaisuja yhteiskunnallisen osallistumisen eriarvoistumiskehitykseen.

Olen samaa mieltä tilaisuudessa puheenvuoron käyttäneen pääministeri Sipilän kanssa siitä, että kuntavaaleissa äänestysiän laskeminen 16 vuoteen voisi olla perusteltua. Olen keskustellut 16-vuotiaan tyttärentyttäreni ja hänen kavereidensa kanssa yhteiskunnallisista asioista ja huomannut, että kiinnostusta näihin asioihin kyllä löytyy. Jos nuori kiinnittyisi jo tässä asiassa yhteisten asioiden hoitamiseen, niin siitä varmaan tulisi helpommin tapa myös aikuisuudessa.

Mitä demokratian kehittämiseksi kannattaa tehdä?

Äänestämättä jättäneiden syyllistäminen ei ainakaan auta. Poliittinen aktiivisuus ei ole ainoa yhteiskunnallisen vaikuttamisen muoto ja siksi asiasta pitää keskustella laajemmassa merkityksessä.

Helsingin yliopiston tutkija Hanna Wass toi puheenvuorossaan hyvin esille sen, että vanhempien yhteiskunnallinen aktiivisuus periytyy. Yhteiskunnallisesti paremmassa asemassa olevat ovat aktiivisimpia äänestäjiä ja niin ovat heidän lapsensakin. Vaarana on, että syntyy poliittisen aktiivisuuden eliittikehä eli parempiosaisten ääni kuuluu yhteiskunnassa enemmän ja heidän asioita ajetaan aktiivisemmin. Pitkällä tähtäimellä tämä voi olla uhka jopa yhteiskuntarauhalle.

Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella voidaan osallistumisen ja osallisuuden eroja tasoittaa. Yhteisten asioiden hoitamista sekä asiallista keskustelua ja eri mieltä olemista tulee opetella jo päiväkodista alkaen. Peruskoulun uusi opetussuunnitelma antaa mahdollisuuksia opetella myös asiallista debatointia. Nyt opettajien tulee ottaa tämä haaste vakavasti. Koulun arjessa löytyy runsaasti tilaisuuksia opetella demokraattista päätöksentekoa. Asia ei korjaannu pelkästään nuorisovaltuustojen avulla, sillä niiden toiminnassa on saatu vain aktiiviset nuoret entistä aktiivisimmiksi. Erityisen huolestuttavaa on se, että nuorisovaltuustoissa ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat aliedustettuina. Yhteiskuntaopin tuntimääriä tulisi lisätä kaikilla kouluasteilla ja myös opetusmenetelmiä kehittää. Oman tyttärentyttäreni yhteiskuntaopinkurssiin kuului tutustuminen kuntavaaliehdokkaiden työhön ja eri puolueiden kuntavaaliohjelmiin nuorten näkökulmasta.

Toisaalta myös meidän politikkojen kannattaisi miettiä omaa käyttäytymistämme. Keskustelin erään lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijan kanssa siitä, miltä politiikka näyttää eduskunnan kyselytunteja katsellessa. Hän totesi: ”Ei ole kyllä normaalia….” Hänen vastauksensa kertoo paljon siitä, miltä kansanedustajien käyttäytyminen näyttää ja kuulostaa.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Kansanedustaja (sd)

Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

 

 

Kommentit

  • Mustamies

    Demokratia alkoi heikentyä 1980 vuosi-kymmenellä silloin, kun palkoissa otettiin %-sentti korotukset käyttöön.
    Siinä samalla meni myös tasa-arvo romukoppaan, jo hyvän palkan saaneet saivat joka palkan korotuksessa aina vaan enemmän rahaa, kun pienipalkkaiset työntekijät.
    Sama meno jatkuu edelleen, koska hyvin ansaitsevat voivat yksin päättää kaikesta !

Jätä kommentti

*