Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

On nuoruusaika kultainen – vai onko?

Koulutuksen tutkimuslaitos yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskuksen kanssa toteutti tutkimuksen, jossa selvitettiin 15-vuotiaiden nuorten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä niiden yhteyttä PISA-tuloksiin. Tutkimukseen osallistui Suomesta lähes 6000 oppilasta.

 

Suomalaisnuorista 45 prosenttia kokee olevansa erittäin tyytyväisiä elämäänsä. Luku on selvästi yli OECD-maiden keskiarvon. Vastaavasti elämäänsä täysin tyytymättömiä nuoria on maassamme noin 6 prosenttia. Pojat ovat elämäänsä tyytyväisempiä kuin tytöt, sillä pojista erittäin tyytyväisiä oli 52 prosenttia ja tytöistä 36 prosenttia. Tyytymättömiä elämäänsä pojista on vain 4 prosenttia ja tytöistä 9 prosenttia.

 

Voimme kansainvälisessä vertailussa olla tyytyväisiä näihin tuloksiin. Toisaalta sosiaali- ja terveysministeriön tekemässä kouluterveyskyselyssä tuli esille yksityiskohtaisempaa tietoa yläkoululaisten tilanteesta. Esimerkiksi 100 yläkoululaisen joukossa:

8 ei pysty keskustelemaan juuri koskaan vanhempiensa kanssa

4 näkee vanhempansa humalassa viikoittain

3 joutuu usein vanhempien fyysisen kuritusväkivallan kohteeksi

8 kertoo, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää

7 joutuu kiusatuksi viikoittain koulussa

13 kokee keskivaikeaa tai vaikeaa masentuneisuutta

11 lukee huonosti

15:sta ei ole yhtään harrastusta

 

Voimme siis päätellä, että tarkemmin asiaa nuorilta kysyttäessä, heillä on monia ongelmia ja osalla nuorista ongelmat ovat pahastikin kasautuneet!

 

Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta ja nuorta ja siksi emme saa tyytyä siihen, että suurimmalla osalla yläkoululaisista menee hyvin. Meidän on tehtävä kaikkemme, että kaikki lapset ja nuoret saisivat hyvän elämän edellytykset. Tähän tarvitaan uudenlaista lapsen oikeuksiin perustuvaa toimintakulttuuria. Tavoitteena tulee olla lapsiystävällinen kunta/maakunta. Valitettavasti lapsen, nuorten ja perheiden palveluissa on edelleen paljon johtamisen, yhteensovittamisen ja kohtaamisen puutteita.

 

Kaikkein tärkeintä on varmistaa riittävä vanhemmuuden tuki neuvolasta alkaen, sillä lapsen itsetuntoon, mielenterveyteen ja koulumenestykseen vaikuttaa heidän vanhempiensa kyky auttaa, tukea ja kannustaa sekä olla myönteisessä vuorovaikutuksessa lastensa kanssa. Vanhemmuuden laatu on keskimäärin parantunut Suomessa, mutta edelleen vanhemmuutta tukevaa työtä tarvitaan.

 

Tämän lisäksi tarvitaan matalankynnyksen auttamispaikkoja, jossa koko perhe saa apua nopeasti eri viranomaisten ja järjestöjen rajat ylittäen. Lapselle ja nuorelle palvelut ovat aina ihmisiä ja aikuisten tehtävä on löytää oikea ihminen oikea-aikaisesti auttamaan lasta ja koko perhettä.  Haasteena on saada hajanaiset palvelut toimimaan yhteen lapsi- ja perhelähtöisesti. Perhekeskustoimintamalli  on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Lisäksi erityis- ja vaativammat palvelut kuten lastensuojelu tulee saada entistä useammin jalkautumaan arkiympäristöön.

 

Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuuden investointi minkä me tämän päivän aikuiset voimme tehdä!

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Jätä kommentti

*