Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Bongasin narsistin

Bongasin narsistin. Ja jopa aika pahanlaatuisen. Esiintyi eräässä haastattelussa. Silmää miellyttävä, sanavalmis, vakuuttava… päälle päin jopa lempeä – mutta todellisuudessa vain oman egonsa vanki.

Hän kuuluu niin sanottuihin yhteisöllisiin narsisteihin. Niihin, jotka naamioituvat hyväntekijöiksi ja saavuttavat sitä kautta narsistiset tavoitteensa. Laji on useimmille todella vaikeasti tunnistettavissa. Jopa mahdoton.

Tiedän nimittäin kokemuksesta, ettei suurin osa ihmisistä kykene tunnistamaan edes röyhkeää päsmärinarsistia, saatikka näitä yhteiskunnallisesti jonkinmoiseen asemaan nousseita. Mutta vannon: Minulla on se kyky. Olen narsistibongari. Väitän, etten erehdy juuri koskaan, vaikka tunnistaminen tapahtuu yleensä minuuteissa.

Mistä muka on tällainen kyky siunautunut tavalliselle savolaisjuntille?

Ensiksi: Yli kolmenkymmenen vuoden kokemus ja pitkät keskustelut tuhansien narsistien kanssa – joista monet ovat lähes psykopaatteja – opettaa. Olen mukana yhdistyksessä, jonka jäsenistä käytännöllisesti katsoen lähes kaikki kärsivät narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Minäkin.

Toiseksi: Kukaan ei kykene kunnolla tunnistamaan lähimmäisensä narsistisia piirteitä ja pyrkimyksiä, ellei ensin ole tutkinut niitä tarkoin itsessään. Määrätynlaista ankaraa ja pelotonta oman egon psykoanalyysia siis.

No, on sillä aivan arkinen nimikin: Itsetutkiskelu. Siinä pyritään rehellisesti kartoittamaan kuka minä oikeasti olen. Kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä. Väitän, että se jää tekemättä lähes kaikilta – ellei ole aivan pakko.

Mutta palatakseni bongaamaani yhteisölliseen narsistiin…

Hän on aivan oppikirjatapaus. Vertasin häntä haastattelijaan, joka myös on narsistinen luonne, mutta kuitenkin normaalirajoissa. Tässä tapauksessa normaalius suorastaan loisti: Hän oli asiallisen johdonmukainen, korostamatta itseään. Haastateltava taas väläytteli hurmaavia hymyjä. Jopa kohdissa, joissa ei ollut mitään nauramista. Ja tuhersi välillä itkua. Niin aina.

Ainoastaan silmät eivät hymyilleet kertaakaan. Ne skannasivat. Narsisti ei katso sinua, hän mittaa. Hän porautuu aivoihisi silmiesi kautta ja skannaa tunteesi ja yrittää asettaa seuraavat sanansa niiden mukaiseksi.

Hän on yhtä aikaa ylimielinen, lämmin, rento, jännittynyt, avoin ja ujo. Nokkela tai jurottava, hauska tai hyökkäävä. Mitä vain. Tavoitteena on tehdä vaikutus. Manipuloida kuulija ihailemaan narsistin egon erinomaisuutta. Keinoista ja sanoista viis, mutta siihen hän pyrkii.

Tämä tapaus halusi tehdä vaikutuksen sekä haastattelijaan, että katsojiin. Olen varma, että ainakin jälkimmäisiin onnistui täydellisesti. Niin aina.

Liioitellut tunteet ovat hyvä keino vaikutuksen tekemiseen. Silloin narsisti on ylihuolehtiva, yli-iloinen, yliempaattinen… ylijotain. Hän liikuttuu omista sanoistaan. Ja sitten hän liikuttuu lisää omasta liikutuksestaan – ja pian taas nauraa. Niin teki tämäkin.

Hänen juttunsa sisältävät faktaa juuri sen verran, että ne kuulostavat todelta. Silloin hän usein alentaa ääntään merkitykselliseksi, lähes luottamukselliseksi. Ja tarvittaessa muka kärsii kärsivien puolesta. Se on tehokasta.

Kun ”fakta” on surullinen, shokeeraava, vahvasti tunteeseen käyvä – ja aina on – olet kiikissä. Liikutut hänen liikutuksestaan ja asetut hänen puolelleen. Uskot häntä, jopa ihailet. Narsisti on päässyt päämääräänsä. Tehnyt itsestään merkityksellisen.

Varsinainen asia on tälle narsismin alalajille sivuseikka. Se on kulissi, jonka sisällä narsisti saa näytellä himoitsemaansa pääroolia.

Jussi Juhani

PS. Onko narsistinen ihminen sitten jotenkin vieroksuttava, paha tai jotain? Ei tietenkään. Heidän psykologinen rakenteensa on vain keskivertoa huomattavasti itsekkäämpi, eli lapsellisempi, kehittymättömämpi. Mutta energiaa heillä pisaa. Ja se on hyvä asia tässä nuutuneiden jurpojen maassa.

Kommentit

    • Heh

      Millä tavalla jotain lyötiin kun edes nimeä ei mainittu.

  • Narsistin X

    Erittäin selventävästi kirjoitettu.Näin toimivat narsistit.Ihan omasta kokemuksesta tiedän.Oikeasti he eivät välitä kenestäkään muusta kuin itsestään.Oli sitten pappi tai lukkari tai kuka hyvänsä.

  • Psykoterapiaa kaikille

    Ollaan katsottu näemmä sama viimeinen haastattelu.

  • Joo, terapia jäi kesken :)

    Bongasin tämän vanhan blogijuttusi. Pidän tavastasi kirjoittaa mutta haluan huomattaa että narsistibongausmenetelmässäsi on puute.
    Kuulostaa siltä ettet välttämättä erota narsistista sitä harmitonta neurootikkoa, joka on väkivallan sävyttämässä lapsuudessaan pakosta tottunut skannaamaan ja mielistelemään aikuisia jottei saa turpaansa. Myös oman ahdistuksen kätkeminen hymyn alle kuuluu usein kuvaan. Toisin kuin narsisti, harmiton neurootikko ei mielistele hyötymistarkoituksessa vaan koska jännittää sosiaalista tilannetta. Hän lopettaa skannaamisen ja mielistelyn sitten kun pystyy rentoutumaan. Tätä ei tapahtune helposti TV-haastattelussa. Yksityisemmässä tilanteessa puolestaan kierre on valmis jos hitusenkaan ärsyynnyt ressukan maneereista. Yliherkkänä ihmisenä hän nimittäin aistii olemattomankin sosiaalisen jännitteen, hermostuu siitä ja reagoi – kas, juuri niin – skannaamalla ja mielistelemällä. Toisin kuin narsisti, harmiton neurootikko usein tajuaa kivuliaan hyvin miten typerältä vaikuttaa muttei silti pysty lopettamaan.

Jätä kommentti

*