Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Piispat kännissä?

Saako piispa kännätä? Kaikin mokomin, mutta ei minun rahoillani. Niin näyttää kuitenkin käyneen. Arkkipiispa Kari Mäkinen ja Helsingin piispa Irja Askola maksattavat Iltalehden mukaan viininsä ja vodka-paukkunsa verorengeillään. Meillä syntisillä siis. Hynää siellä kyllä riittää. Maksavathan yrityksetkin Suomessa veroa taivaspaikastaan.

Etsiessään Saariselän synnillisessä tunturihotellissa johdatusta Kari Mäkisen paimentama piispalauma osti paikallisesta alkosta mietiskelyjuomaa ihan kunnon pöhnän tarpeiksi. Kun ottaa huomioon, että viiniä oli 18 litraa ja seurueessa 11 piispaa, niin muutama veti todennäköisesti täydet lärvit. Sitä se epäusko teettää.

Perustelen tämän sillä, että haluan uskoa jonkun heistä olleen edes sen verran valaistumaan päin, ettei tarvitse kemiallisia stimulansseja pikku nirvanaan päästäkseen. Ei lipittänyt siis lainkaan. Silloin lopuille jäi sen verran enemmän, että mahassa hölskyi ihan kunnolla. Kovin maallista sellainen meno. Tosi hengelliset hemmot eivät nimittäin käytä päihteitä lainkaan. He toikkaroivat vain etsikkoaikanaan. Valaistuttuaan lopettavat.  Kaikkeus on niin tavattoman – ja jumalattoman – ihastuttava paikka, ettei sen kokemista viitsi kemiallisesti sumentaa.

Mutta tunnistan silti heidän tuskansa. En muista tavanneeni pappia tai piispaa, joka ymmärtäisi todellisesta hengellisyydestä tuon taivaallista. Joten on luonnollista, että dokaavat sielunhätäänsä. Pikku kännissä sitä on paljon rohkeampi. Vaatii maniaa – tai sopivaa promillemäärää – nousta sunnuntai toisensa jälkeen barrikadille piruja vastaan. Se on kovaa hommaa. Olemattomien hätisteleminen loitommalle.

Mutta että hengelliset vodka-paukut aamulla junassa jo klo 6.45 kirkon piikkiin… Kyllä taivaassa nyt hieman ihmetellään. Mäkisellä oli selityksenä venäläinen tapa Venäjän matkalla. Näinköhän menee läpi Pyhän Pietarin portilla?

Haiskahtaa vanhan juopon nenään krapularyypyltä. Ymmärrän senkin. Silloin se vasta maistuu. Kunnon kohmelossa. Kun aikoinaan aina aamulla pääsin pois juoppoputkasta pikantisti kuselle haiskahtaen, niin mikä oli suurin onni minkä saattoi kohdata? Kunnon krapularyyppy. Se oli Jumalan lahja. Tai poliisin ainakin. Silloin tällöin joku ystävällinen poliisisetä näet antoi muilta salaa käteeni Vinetto-pullon jämät ja sanoi: Ota vasta kotonasi. Otin heti siinä laitoksen ulkorappusilla. Mikä autuas tunne!

Piispa Irja Askola lipitti laskun mukaan toisen henkilön kanssa yhteensä kymmenen lasillista viiniä yhden ruokailutuokion aikana. Ruokana tällä kertaa muikut.

Kun kysymyksessä on naishenkilö, niin juopottelun asiantuntijana epäilen, että myös ne muikut tulivat hiprakkaan tuosta määrästä. Naisen elimistö nimittäin polttaa alkoholia paljon huonommin kuin miehen ja nainen hankkii kunnon kännin vähemmällä kittaamisella. Juopot naispapit tulevat siis veronmaksajille halvemmiksi kuin juopot miespapit.

Hieman elitistiseltä – tai hiprakassa valitulta – kuulostaa muutenkin piispa Askolan maku ravinnon suhteen. Kuiteista käy ilmi, että: Savustettua nieriää, maltalaisia katkarapuja, ravunpyrstösalaattia… Eli nykyaikainen piispallinen versio teemasta ”kaksi leipää ja viisi kalaa”. Nieriä on kala.  Ja päälle kuusi pulloa viiniä… ihan vain Kaanaan häiden muistoksi tai jotain.

Ja ei kun paranee:

Esimerkiksi kesäkuussa 2013 Askola ja kaksi johtoryhmäläistä istuivat ravintola Loisteessa Helsingissä. Palanpainikkeeksi kolmikko nautti mm. kaksi pulloa viiniä, useita laseja viinejä, pari viskiannosta, pari rommiannosta ja olutta. ” (Iltalehti)

Tuo meni jo dokaamiseksi. Ihan kiinnostavaa olisi kuulla, minkälaisia lauluja kirkon väki juopotellessaan hoilaa. Ja kertovatko Jeesus-vitsejä tyyliin: ”Kalastaja huusi veden päällä kävelijälle: Oo kenen poika tahansa, mutta suksi hemmettiin sieltä kaloja säikyttelemästä!”

Nieriä on kala. Vitun kallis savustettuna. Maistuu kännissä ihan hyvältä. Amen.

Jussi Juhani

 

 

Kommentit

  • ”Hulikaanit huutaa ja rakkarit rällää, eihän tätä kestä selvinpäin……”

  • Mouses

    Mielelläni suon että kymmenykseni kilahtavat jaloon tarkoitukseen, mieluummin piispan viiniin kuin
    Iltalehden juoruun, joka sillä tarinalla rahastaa.

    Kerrotaan itse Martti Lutherin lausuneen:
    Ken lemmi ei viiniä, naista ja laulua,
    hän koskaan ei käydä saa elämän koulua.
    Hän sokkona kulkee ja narriksi jää
    ja tyhjääkin tyhjempi narrin on pää.

    Ja Mooses sanoo:
    Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä.

    • henrywanderlust

      Pappishenkilön ja heidän lieveolentojen soisin ostavan alkoholinsa omalla rahalla. Piispat saavat reilua palkkaa, miksi pitää viinat maksattaa ”edustuskuluina”?

  • Kohua pukkaa turhasta

    Nyt taitaa mennä kolumnistikin samaan halpaan kuin Iltalehden toimittaja. Suomalaisilla on vaikea suhde alkoholiin, toisin kuin eurooppalaisissa viinimaissa. Normaaleista ruokajuomistakin tulee iso kohu, kun nähdään vain kuitit eikä esimerkiksi seminaarin kestoa tai juodaanko kaikki pullot kerralla vai jääkö jotain seuraavaankin kertaan. Harva valtion, kaupungin tai yrityksen johto tarjoaa halpoja laatikkoviinejä vierailleen. Summat ovat pieniä kun on kestitetty ruoan ja juoman kera isojakin porukoita. Absolutistien näkökulmasta ei tietenkään kannata tarjota yhtään alkoholia kirkossakkan, vaikka Jeesuskin muutti veden viiniksi yksissä kuuluisissa häissä.

  • Ari Niemeläinen

    Onneksi ei taida kirkko kaatua vielä tähänkään paljastukseen. Ei ole kaatunut toistaiseksi Raamatun käännökseen, uuteen virsikirjaan, naispappeus-asiaan, eikä edes homo-keskusteluun. Jos kaatuu niin antaa mennä vaan, voi siinä mennä mukana paljon muutakin; pieniä ovat silakat joulukaloiksi vai mikä sananparsi tähän sopisikaan?

  • Lukutoukka

    Hurskastelevimmat piispat Askola ja Mäkinen ovatten siis paitsi sukupuolineutraaleja ja maahanmuuttoylenmyönteisiä myös viinaan meneviä. Hah. Enpä ihmettele.

Jätä kommentti

*