Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Klamydia : ” Tärkeintä on olla läsnä ja rakastaa, se riittää”

Suomirockin perinteinen, pitkänlinjan orkesteri Vaasasta lähtöisin oleva Klamydia kiteyttää uuden singlensä – Pyyntö, sanoman hyvin.
Bändin jäsenillä on jokaisella jälkikasvua joten sanomalla on pohjaa. Jokainen heistä siis tietää mitä on olla isä, kasvattaja ja tukipilari omalle lapselleen.

”Mulla yksi pyyntö ois, älä vie lapsuuttani pois” 
Biisin sanat olivat mielessä perheemme yhteisen projektin myötä. Projekti joka koski nuorimman lapsemme opettelua ajamaan polkupyörällä.
Polkupyörällä ajo on varmasti yksi niistä muistoista joka meille jokaiselle jää muistijäljeksi. Itse muistan että polkupyörällä ajo ja opettelu jäi varsin myöhäiseksi. Ei ollut vanhemmat opettamassa, eikä minulle oltu hankittu pyörääkään.
Kun kiinnostuin pyörällä ajosta, sain onneksi lainaksi naapuri kerrostalon kaverilta Poni- pyörää, jolla ajo-opettelu toteutui varsin vauhdikkaasti. Ja muistan vieläkin miten kipeät oli kädet usean tunnin yhtäjaksoisen ohjaustangon puristamisen jälkeen.

Tyttärelle hommasimme ensimmäisen polkupyörän jo kolme vuotta sitten.
Kävi vaan jostain syystä niin, että tyttöä ei kiinnostanut pätkääkään pyörällä ajo.
Ei, vaikka kuinka houkuteltiin, kannustettiin ja suorastaan jopa yritettiin lahjoa.
Kun ei niin ei.
Syksyllä koulun alkaessa alkoi koulun toimesta oppilaiden ohjattu ajo-opetus liikuntatunnilla. Oltuamme yhteydessä ”vaikesta” tilanteesta opettajaan saimme häneltä erittäin hyvä ohjeen.
”Nyt ei ole vaihtoehtoja, lapsenne on opittava ajamaan pyörällä.”
Tässä vaiheessa siis laitettiin ystävälliset kannustimet, lahjonnat ja houkuttimet sivuun ja otettiin käyttöön ns.pakko-opetus.

Yllättäen tyttäremme ei laittanutkaan hanttiin kun hänelle yksikantaan ilmoitettiin että nyt opetellaan ajamaan pyörällä eikä vaihtoehtoja ole.
Kotipihalla opettelu oli vaikeaa ja perheen pää eli vaimo sai ajatuksen että he menevät koulun kentälle opettelemaan koska siellä on laajaa tasaista ajoaluetta.
Perheen naiset olivat käyneet jo parina päivänä opettelemassa ajoa. Minä pääsin mukaan tähän historialliseen tapahtumaan kolmantena päivänä.
Tällöin oli jo hyvät elkeet siitä, että kohta tyttö ajaa itse pyörällä.
Mennessämme neljäntenä päivänä kentälle, vesisateesta huolimatta (tytön omasta pyynnöstä) se tapahtui!
Tyttö otti ja ajoi itse pyörällä. Suuresta pyöräilyn vastustajasta kuoriutui taitava ajaja.
Neljän päivän opettelun aikana yksi kaatuminen ja pieni mustelma jalassa.

Tämä tapahtuma myös opetti minua taas lisää vanhemmuudesta.

Kahden edellisen lapsen kohdalla pyörällä ajo ja opettelu sujui varsin mutkattomasti. Vanhin lapsemme oppi minun avustamana ajamaan jo neljävuotiaana ja keskimmäinen poika myös minun toimesta kuusi vuotiaana. Sen vuoksi tämän viimeisen lapsemme kohdalla oli uutta se, että näin myöhäiseksi mennyt opettelu tapahtui varsinaisesti vasta ns. pakon edessä.
Opettajalle kiitokset suorista sanoista. Joskus sen välttämättömän opettelu pitää tehdä vaikka pakolla, toki kannustaen ja uskoen lapseensa :)

Pakosta, uskomisesta ja kannustamisesta tuli mieleen eräs video sosiaalisessa mediassa, jossa lapsen isä kehuskeli sillä että oli ottanut pojaltaan älykännykän pois viikoksi että oppii olemaan ”perseilemättä koulussa.”
Kehuskelu videolla sosiaalisessa mediassa, koskien lapsen kasvattamista jossa voitanee jo puhua lähes alistamisesta, ei mielestäni ole se oikea tie siihen mitä rock/punk bändi Klamydia viestii kappaleellaan.

”Älä ylenkatso mua, älä yritä ohittaa” Klamydia. Kappale: Pyyntö.

Jätä kommentti

*