Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

ASFALTTIMIEHET PUUTARHUREINA

Suutari pysyköön lestissään, klisee, mutta käytän sitä silti. Kun se napsahtaa tähän yhteyteen kuin voisilmä puuroon (kas, taas klisee!). Nyt ovat asfalttimiehet alkaneet harrastamaan puutarhanhoitoa ja nurmikon rakennusta. Leväsellä pyörätien varrella on ollut kiinnostavaa seurata erilaisia työvaiheita ojankaivamisesta asfaltointiin ja nyt sitten nurmikonrakentamiseen. Tätä näytelmää on kestänyt pitkälti toista vuotta. Nyt ovat nuo asfalttien pikiukot […]

Lue lisää

MIKSI MINUA RANGAISTAAN?

Kasvimaani rankaisee minua työntämällä mullasta ylisuuria kesäkurpitsoja, joihin hukun! Ne painavat kilosotalla ja ovat puolen metrin mittaisia, järkyttäviä. Nuo möllykät aiheuttavat minulle harmaita hiuksia, kun en enää keksi minne voisin niitä tarjota, survoa, tunkea, jakaa. Sukulaiset on jo niillä kyllästetty, työtoveritkin ovat osansa saaneet. Olen syönyt kurpitsalettuja, leiponut kurpitsaleipiä ja -kakkuja, olen valmistanut wokkia ja […]

Lue lisää

VÄLITÄTKÖ?

Mökkikyläyhteisössämme ihmiset välittävät toisistaan. Se on nähty näinä 25 kesänä, jotka olen viettänyt täällä kaupungin kupeessa, pikkuruisessa mökissäni. Kylämme muodostuu 150 mökistä, tunnemme toisemme kuka löyhästi kuka lähemmin. Täällä kukaan ei ole yksin, ellei niin nimenomaan halua. Sairaudet, surut, kuolemat ja vastaiskut jaetaan. Kylämme keskeisin rakennuskin on jostain syystä nimetty Onnelaksi. Kun en jaksa, auttavat […]

Lue lisää

KEKKONEN, KEKKONEN, KEKKONEN

Kekkosen jälkeen on maassamme ollut – kuitenkin – kelpo presidenttejä. Vaikka sen piti olla täysin mahdotonta. Presidenttihän ei tarkoittanut mitään muuta kuin Kekkosta, synonyymejä olivat sanat. Kovin olivat vaatimattomat Kekkosen puitteet, syntymätorpassa Lepikossa Pielavedellä ja Tamminiemessäkin. Suuri oli mies, kaikelle kansalle niin tavattoman tuttu. Minullekin, luulin. Siksi kesäteatteri Kekkosesta ei etukäteen kovin inspiroinut. Lähdin mukaan […]

Lue lisää

KESÄMARTTYYRI

Minä tykkään sateesta. Pisaroiden kiireettömyydestä katon reunalta sammaloituneeseen nurmikkoon, veden korinasta ränniputkessa auki olevan ikkunan takana aamuyöstä, ihmisten painuneista hartioista sateenvarjojen alla. Radiosuomi toitottaa sään olevan kesän puheenaihe, joka kesäksi ei riitä Ruokolahden leijonia. Aamupäivällä toimittaja ehdotti luovasti mato-ongelle menoa. Kalahan syö sateella, ainakin ikiaikaisen sanonnan mukaan. On se hienoa, kun huonekalut on entisöity, jopa […]

Lue lisää

LOMA MIINUS 3 PÄIVÄÄ

Lomasta on kulunut kohta 3 päivää (kello on 15.30). Apua! Enkä vieläkään ole rentoutunut, saavuttanut lomanirvanaa. Heittelehtivä lämpömittari pitää huolen siitä, että aina on väärät vetimet päällä. Paleltaa, on hiki. Onneksi viime viikolla saatiin palautettua taloon lämpö, meinasi olla arktinen olo, kun sisälämpö putosi 15 asteeseen ja hanasta tuli vain kylmää vettä. Näin kauas olen […]

Lue lisää

ORAVA- JA VOIKUKKASOTA

Muistan vielä poikien kesämelskeen, jossa he leikkivät sotaa mäiskimällä kepillä horsmikkoa. Vihollista kaatui ja pojat olivat tietenkin voittajia. Tänä päivänä taistelen todellista sotaa voikukkia vastaan. Noita luoja luomia aurinkopalleroisia on vihreä nurmikko keltaisenaan, kohta hahtuvapallomerenä. Aseeni on pieni, mutta tehokas. Voikukka juurineen irti synnyinsijoiltaan, henki pois ja kompostiin. Ja toinen. Ja viides sankollinen. Juoksen selkä […]

Lue lisää

STRESSIN NUJERRUSTA

Nyt moukaroi kesästressi. Aurinko paistaa ja silloin jos milloin pitäisi olla ulkona, työnteko sisätiloissa ahdistaa. Pitäisi ajaa nurmikko ja sahata kirsikkapuista kuivat oksat pois. Pitäisi virittää verkot ullakolla temmeltäville oraville. Ne roistot kun herättävät uupuneen jo  aamuyöstä ravatessaan vinttiä edestakaisin. Pitäisi kitkeä kukkapenkki, nyppiä nurmikolta voikukat juurineen. Pitäisi ja pitäisi. Ja pitäisi suunnitella lomaa. Mikä […]

Lue lisää

MIKÄ KIRJA?

… kysyi mies junassa Mikkelin asemalla. Häkellyin kysymyksestä, enkä osannut tokaista mitään viisasta pienen miettimisen jälkeen kuin: Hyvä kirja. Olipa laimeasti ilmaistu, tyyliin: Ihan kiva. Kirja nimittäin oli helvetin hyvä. Se oli Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kirjoista, kirjakauppiaasta, kaunokirjallisuusapteekista. Mies myi kirjoja ostajan tarpeisiin, tuskaan, vaivoihin, kirjoja mittatilaustyönä. Ajatus on herkullinen. Kirjassa on […]

Lue lisää

PUUTARHANI, RAKASTETTUNI

Rakastettuni, puutarhani, kiihkeytesi vie minusta mehut, voimat, hengästytät, täytät äärimmilleen kaikki tuokioni, ajatukseni, omistat minut kahlitsevalla kiintymyksellä suomatta hetkenkään rauhaa keväästä syksyyn. Samalla täytät minut rauhallisella onnella, mullantuoksuisilla päivillä, ilolla omien kätten aikaansaannoksista. Tuoksut, maistut, näyt, kuulut, tunnut jokaisessa ihokarvassa, kynnenkulmassa, olet kasvanut minuun kiinni väkevillä juurillasi, olet osa minua. Enkä tiedä mikä osa, runko, […]

Lue lisää

POLTTARILAATUA

Polttareita on monenlaisia, kai ne muotoillaan kohteelleen sopiviksi. En ole kovin moniin osallistunut. 70-luvun lopulla pidimme siskolle polttarit, se tarkoittaa, että lauloimme (poliisilta pyydetyn luvan turvin) torilavalla hänelle iltamyöhään muutaman laulun, tuskin ne mitään riettaita olivat. Minulle puolestaan ei pidetty minkäänlaisia polttareita sen ainoan kerran kun naimisiin menin. Viime viikolla pistäydyin Unkarissa. Budapestin lauantaipäivän hulinassa […]

Lue lisää

ROPOTTI RUTTUSIA

Me olemme ropotti ruttusten ja automaatti-anttien palvelijoita, ne eivät enää alamaisiamme. Missä vaiheessa roolit vaihtuivat? Ihmisen osa on enää nappuloiden painelu. Sitä teemme soittaessamme virastoihin (jos asiasi on yksityinen valitse 1, jos joku muu valitse 2), maksaessamme laskuja (kaikki itse omalta koneeltamme nappuloita näpytellen), kaupan kassalla (itsepalvelukassat tulleet huomaamatta), jopa kirjastossa! Nyt lainaamme kirjamme itse […]

Lue lisää

SUKSET KOMEROON

Vielä kaivoin sukset tallin perukoilta toisena pääsiäispäivänä ja tallustelin ne kainalossa läheiselle Leväsen lammelle. Oiva hiihtokeli: pakkasen uudelleen kovettaman jään pinnalle oli satanutta uutta lunta, suksi luisti sujakkaan. Puoliaurinkoinen sää, haalea halo-ilmiö auringon ympärillä ja valkoinen, niin valkoinen lampi lähiön kainalossa. Muutama pilkkijä, jokunen koirankusettaja ja minä. Hieman kun käytti mielikuvitustaan, pystyi eteensä loihtimaan pohjoisen […]

Lue lisää

EI PANDOJA, XIEXIE

Pandoja ei pitäisi riuhtaista irti omasta elinympäristöstään Suomeen Ähtäriin masentumaan. Ei missään nimessä. Kävin viime syksynä Pekingin eläintarhan pandatalossa, joka oli komiasti rakennettu taannoisia olympialaisia varten (kuten paljon muutakin: kilometrien pituinen lentokenttäterminaali ja valtavia moottoriteitä). Pandataloja oli itse asiassa useita, betonirakennuksia sisäpihoineen, kiipeilypuineen. Mutta pandat olivat täysin apaattisia. Monet vain makasivat. Yksi kiersi kehää pihansa […]

Lue lisää

PITÄÄKÖ OLLA HUOLISSAAN?

Tämä viesti on tullut sähköisen median kautta: Pitääkö olla huolissaan, kun kunnallisvaalit eivät kiinnosta pätkän vertaa? Hyvä huolestunut blogilukija, ei sinun tarvitse olla hirveän huolissaan. Ethän koskaan voi tietää miten valitsemasi ehdokas käyttäytyy vaalikauden aikana. Hänhän saattaa olla seuraava seksuaalinen työpaikkahäiritsijä, paikallislehden herkuttelema uutisaihe. Tai saattaahan hän loikata pois puolueesta, jota olet uskollisesti kannattanut. Tai […]

Lue lisää

AA PLUS

Veri, tuo syvänpunainen elämänneste, on hurjan dramaattista. Pikkuipanoiden piirissä pienikin veritippa herättää suuria tunteita: omistajalleen ensin äärimmäisen järkytyksen, sitten laastarivaiheessa ylpeydentunnetta, muille kateutta. Leikki-ikäisten raajat ovat tuon tuosta veren, naarmujen ja mustelmien tatuoimat. Kuuluu lapsuuteen. Tunnekylläistä aikaa. Aikuisten elämässä pienillä verihaavoilla ei rehvastella, mutta draama, varsinkaan valkokankaan suuri draama ei ole mitään ilman järkyttävän suurta […]

Lue lisää

OLUTJOOGAA

Paikallislehti (Kaupunkilehti 4.3.17) kirjoitti uudesta urheilulajista, olutjoogasta. Ja pah. Nyt on kyllä leikitty yhdyssanaleikkiä sääntöjä tuntematta. Yhdyssanan pitää nimittäin tarkoittaa jotain, mielivaltaisia asioita ei voi absurdisti yhdistää. Samaan höpö-höpö tulokseen päästään vaikka perunatunnelmalla, lusikkatangolla, vellimeditaatiolla, hammashiihdolla jne. Olut on olutta ja jooga joogaa. Aloitin joogaharrastuksen 14-vuotiaana Raittiustalon nuorisojoogassa. Liisa Moilanen ohjasi porukkaa hengitysharjoituksiin ja asanoihin […]

Lue lisää

KAUPUNKI JA LUOJA SAMALLA ASIALLA

Talvipyöräilijät halutaan nistiä. Tai ainakin heidän kulkunsa halutaan tehdä mahdollisimman hankalaksi. Pyöräilen Jynkästä keskustan suuntaan arkisin aamuin illoin. Särkiniemen lisäksi Leväsen Shellin kohdalla on ollut vajaan vuoden työmaa, jossa kevyen liikenteen väylä on avattu sepposelleen pitkältä rupeamalta. Opasteet kevyen liikenteen esteistä ovat erittäin puutteelliset ja liikenteenohjaus ontuva. Joulun maissa työ sitten saatiin  vihdoin päätökseen ja […]

Lue lisää

SAUNAKO SUOMALAINEN

Tuskin on. Saunoja on joka puolella maailmaa. Mutta missään niitä tuskin on niin paljon väkilukuun suhteutettuna kuin meillä. Eikä missään muualla ole niin paljon saunahulluja. Missään muualla ei kilpailla löylykuumuuden sietämisessä. Liekö muualla saunaseurojakaan. Kylven koko kiulun. Katossa pieniä led-tuikkuja, hämärässä lempeä löyly löytää väsyneet jalkani ja iholleni ilmestyvät hikikyyneleet. Kylven koko kiulun ja muistelen […]

Lue lisää

TÄYSIKUUPURKAUS

Miten tuo täysikuu aina herkistääkin! Nytkin se hiipii niin herkullisten taivaansävyjen takaa yhä korkeammalle, kunnes on pimeää ja sitten se valaiseekin lumimaiseman kuin kolkko aurinko konsanaan. On se ihmeellinen, ja paljonko siitä on kirjoitettu! Runoja varsinkin. Kuuta on verrattu sinun silmiesi lähteeseen, kuunsiltaa kuljettu ja uitu, kuun kasvot voi kuvitella kenelle hyvänsä, sen valossa on […]

Lue lisää

KAURISMÄEN TOIVO

Fanitan Aki Kaurismäen elokuvia, niissä on selkeästi oma linjansa, joka on pettämätön. Niinkuin tämä uutuuskin: Toivon tuolla puolen. Pelkistetty kuvakerronta (esineet karsittu konmari-tyyliin äärimmäisen vähäisiksi), yksinkertaistetut roolihahmot (tietenkin tuttuja luottonäyttelijöitä), repliikkien karsinta minimiinsä, koomisen lakooninen puhetyyli, jota kaikki noudattavat kuin yhteisestä sopimuksesta. Valot luovat ilta- ja yökohtauksiin oman keltaisenhämärän tunnelmansa, päivä ei ole koskaan. Kaikki […]

Lue lisää