Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

POLTTARILAATUA

polttarit unkarilaiseen tapaan (kuva: leenaraveikko)

Polttareita on monenlaisia, kai ne muotoillaan kohteelleen sopiviksi. En ole kovin moniin osallistunut. 70-luvun lopulla pidimme siskolle polttarit, se tarkoittaa, että lauloimme (poliisilta pyydetyn luvan turvin) torilavalla hänelle iltamyöhään muutaman laulun, tuskin ne mitään riettaita olivat. Minulle puolestaan ei pidetty minkäänlaisia polttareita sen ainoan kerran kun naimisiin menin.

Viime viikolla pistäydyin Unkarissa. Budapestin lauantaipäivän hulinassa näkyi liki kymmenkunta polttariporukkaa (tämä oli meidän tulkintamme) ajamassa kaljavankkureilla polkimia polkien. Kovin tuntui olevan iloista tuo meininki, kalja virtasi, juttu luisti ja kunto koheni. Miten lie järjestetty pissatauot, ehkä puistoihin, olihan siellä niitä pensaita, hevoskastanjoita ja plataaneja.

Tavallisin polttaritarina tuntuu olevan sellainen, että naimisiin menijä joutuu julkisesti häpäisemään itsensä jollakin älyttömällä tempauksella paikassa, jossa on mahdollisimman paljon väkeä. Tunnen myötähäpeää tuollaisessa tilanteessa, ei yhtään hauskaa. Tuskin nousuhumala saa kokemusta nautinnollisemmaksi. Humalaa pitäisi nostattaa niin paljon, että tapahtuman saman tien unohtaa. Moni varmaan niin tekeekin.

Mutta minulla oli ilo olla mukana (tosin vain huoltojoukoissa) erittäin laadukkaissa polttareissa. Ne kestävät 5 päivää ja ovat menossa vielä parhaillaan tätä kirjottaessani. Tuleva sulhanen tuli yllätetyksi työpaikallaan, kun tutkimuspöydällä makasi verinen ranskalaissotilas pää paketissa ja lappu rinnuksilla: tohtori on hyvä ja tutkii tämän ansioituneen sotilaan, liekö hän vielä taistelukelpoinen. Hämmennys oli käsin kosketeltava ja kynnys astua sisään korkea. Tuleva sulhanen oli kauhuissaan. No, pienen soutamisen ja huopaamisen jälkeen ja viimeistään silloin, kun siteitten alta paljastui kaverin pää, alkoi ilonpito. Sulhanen sai päällensä myös 2. maailmansodan aikaiset ranskalaisvetimet. Ja sitten lähdettiin kohti etelää…. kohti etelää…. Muncheniin saakka. Loma hänelle oli asianmukaisesti tietenkin järjestetty.

Siitä, mitä Alpeilla tapahtuu parhaillaan ja on jo tähän mennessä tapahtunut, tiedän vain käsikirjoituksen. Sen mukaan kaverukset (joita on 3) tutustuvat maailmansodan näyttämöön asianmukaisesti pukeutuneina, sulhanen tekee siellä tehtäviä, joita ratkomalla kohottaa koko ajan sotilasarvoaan. Matka etenee vuorilla mukavasti poikamaiseen irrottelutapaan avoautolla. Suomeen palataan seuraavana päivänä, jolloin siirrytään jatkamaan ilonpitoa ja tehtävien ratkomista Lohjalle saunamaailman saunoihin ja paljuun isommalla porukalla. Morsian pelaa pallokissoissa, joten sulhanenkin saa kokeilla kissana olemista Helsingin kauppatorilla. Kirjekuoressa on tehtävä: Hyppää nyt ihmeessä takaisin autoon! Ei ennätä hän siinä rakosessa edes itseään häpäistä.

Niin ovat lystikkäät nämä laatupolttarit, että on tosi väärin, etteivät nuoret miehet kutsu äitejään mukaan tällaisiin juhliinsa. On se niin väärin. Siitä minä niin mieleni pahoitan. Nyt sain tyytyä lyhentämään sotilashousuja ja siirtelemään niistä nappeja, että sopivat kaikki kaljat ja braatwurstit vyön alle. Olihan se sekin. Meinaan olla mukana performanssissa jollakin lailla.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Voitaisiinkohan järjestää yhteispolttareita kaikille sellaisille, joilla ei ole omia ollut. Kuopio voisi olla edelläkävijä. Esimerkiksi kaikki osallistujat kokoontuisivat alasti torille. Jokaisen pitäisi esittää torilavalla jotain mitä vähiten osaa: runoja, laulua, tanssia, akrobatiaa jne. Soppatykki suoltaisi boolia ja lopuksi olisi puolitoista tuntia tanssia. Pienestä alusta voisi pullahtaa suuri, koko maailmaa syleilevä tapahtuma.

  • Leena Raveikko

    Hieno ehdotus! Polttarifestarit, yhden illan mittaiset. Siinä jäisivät Kutemajärven kutujuhlat kalpeaksi haamuksi. Ja se, että kaikki pääsevät esiintymään, on festareiden syvin ydin. Lopultakin lavalle!

Jätä kommentti

*