Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

ALTTARI KAAPISSA – USKONTO PIILOSSA

Istun kirkon alan opettajien tiimikokouksessa ja kuuntelen kollegan esitystä opiskelijoille suunnatusta alttarinrakennuskilpailusta. Kollega kertoo rauhalliseen mutta innostavaan tapaansa siitä, miten kilpailussa toivotaan  että opiskelijat rakentaisivat erilaisia elämyksellisiä ja havainnollisia hiljentymisalttareita alakerran käytävällä olevaan lasikaappiin. Tässä kohdin vieressäni istuva toinen kollega hörähtää pidätetystä naurahduksesta. Havahdun minäkin pohtimaan kuulemaani : alttari kaapissa ??? Ajatus on samalla kertaa sekä hieman huvittava että vakava.

Onko alttari kaapissa kätketty, salattu ja piilotettu? Vai peräti unohdettu? Mitä kaikkea tuohon kahden sanan liittoon sisältyy ja minkälaisia kytkentöjä se ajatuksissamme saakaan aikaiseksi? Kaapissa oleva on poissa näkyvistä, poissa tilasta, poissa katseilta ja ehkä ajatuksistakin. Miksi alttari on kaapissa? Miksi se ei voi olla kaiken keskellä, avoimena ja näkyvissä?

Alttari on kaikissa uskonnoissa paikka joka muistuttaa ihmisiä Jumalan läsnäolosta ja pyhyydestä. Samalla se on myös paikka, jonka ympärille ihmiset ovat kokoontuneet rukoilemaan ja nauttimaan yhteistä ateriaa. Alttariin on kätketty ajatus tuonpuoleisuudesta: esimerkiksi keskiaikaisen kirkon puolikaaren muotoisen alttarikaiteen symboliikkaan sisältyy ajatus kaaren jatkumisesta ja ympyrän sulkeutumisesta tilan toisella puolella.

Kaapissa olevan alttarin luomia mielikuvia miettiessäni jäin pohtimaan sitä, kätkeekö ajatus kaapissa olevasta alttarista sisäänsä ajatuksen uskonnon näkymättömyydestä?  Konkretisoituuko tässä itse asiassa sekularisoituneen yhteiskunnan suhtautuminen uskontoon ja uskoon, jossa uskonto ja usko pakenevat tai siivotaan pois tilasta ja näkyviltä? Jossa uskonnonvapaus ymmärretään ennemmin vapaudeksi uskonnosta kuin vapaudeksi uskontoon? Ja jossa uskonto ja usko saavat olla olemassa vain jos ne on siististi paketoitu kaappiin josta ne voidaan ottaa esille ainoastaan silloin kun itselle sopii tai on erityinen tarve? Ja loppujen lopuksi mieluummin vähitellen unohtaa kaikki uskontoon liittyvä sinne kaapin kätköihin?

Kollegan ajatus kaappiin rakennettavasta alttarista saa minut pohtimaan myös alttarinvapautusliikettä, jotta alttari voisi tulla ulos kaapista? Jotta uskonto saisi olla näkyvissä ja läsnä erilaisin symbolein erilaisissa tiloissa? Jotta uskonnosta ja uskosta tulisi arkipäiväistä ja luonnollista? Mikä muuttuisi jos ajatus kaapissa olevasta alttarista kääntyisikin ajatukseksi alttarikaapista? Keskiaikainen alttarikaappi koostuu hartauskuvista tai veistoksista. Kuvien ja veistosten aiheet liittyvät raamattuun tai pyhimyskertomuksiin. Alkuaan alttarikaappi kätki sisäänsä pyhyyttä ja mystiikkaa: uskonnon kuvallisia elementtejä, joilla oli merkitys ja sanoma ja yhteys elämään sekä elämän suuriin kysymyksiin. Aikalaisilleen alttarikaapin kuvat ja hahmot kertoivat viestiä kristinuskosta ja kristillisestä elämäntulkinnasta.

Alttari tilassa voisi parhaimmillaan olla merkki elämänmakuisesta uskosta, pyhyyden ja arjen vuorovaikutuksesta, toivon ja tulevaisuuden merkkinä, elämää voimauttavana elementtinä. Alttari voi kertoa myös siitä, että joku kuuntelee ja välittää, että elämä on enemmän kuin tämänpuoleinen todellisuutemme.

Tiina Häkkinen, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu

Jätä kommentti

*