Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Asiakas on oikeassa

Kuva: Marianne Kantonen

Asiakas on oikeassa

Suomalaista koululaitosta arvostetaan maailmalla. Meillä on maailman parhaiten koulutetut opettajat ja tasalaatuinen peruskoulu. Suomessa huolehditaan myös heikoimmista.

Suomalainen katsomusopetuksen malli on mainostamisen arvoinen. Oman uskonnon opetuksen periaate on se että oppilaat opiskelevat oman uskonnollisen ja kulttuurisen viiteryhmänsä kanssa omaa uskontoa ja vieraita uskontoja. Uskonnottomille ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa.

Katsomusopetuksen ympärillä on käyty hyvin tunnepitoista keskustelua. Osa arvioi tämän päivän katsomuksen opetussuunnitelmia oman kouluaikansa näkökulmasta. Keskusteluun ja kansalaisaloitteeksi on noussut ajatus kaikille yhteisestä oppiaineesta. Tuntuu houkuttelevalle ajatella kaikkien lasten yhteisopetusta ja vilkasta uskonnollista puheensorinaa katsomusaineiden tunnilla.

Todellisuus ei ole näin ruusuinen eikä kansalaisaloitekaan saanut kannatusta. Kuka määrittelee, mitä kaikille yhteinen oppiaine sisältää? Tammikuussa 2016 ortodoksisille oppilaille tehdyssä kyselyssä oppilaat itse arvelivat, ettei yhteisessä oppiaineessa opetettaisi heidän omaa uskontoaan. Sen sanelisi enemmistö omista lähtökodistaan.

Elämänkatsomustiedon puolella puolestaan arvellaan uutta oppiainetta liian uskontopainotteiseksi. Jyväskylässä islaminuskoiset ovat kieltäytyneet osallistumasta kaikille yhteiseen opetukseen.

Uskonnollisesti välinpitämätön pitää tällaista suvaitsemattomuutena ja nurkkakuntaisuutena. Ymmärrän asenteen. Ei minuakaan kaikki asiat innosta, mutta lain puitteissa pitää toimia kiinnosti tai ei.

Yhteistä oppiainetta markkinoitiin sanomalla, että omissa ryhmissään oppilaat gettoutuvat, eivät opiskele muita uskontoja, kärsivät siirtyessään eri ryhmään ja opetusjärjestelyt ovat hankalia. Suomen ortodoksinen kirkko ja Itä-Suomen yliopisto kysyi asiaa asiantuntijoilta ja asiakkailta. Kyselyyn osallistui sekä 9-luokan, että lukion ortodoksisia oppilaita ympäri maata.

Asiakkaat eivät allekirjoittaneet väitteitä. Oppilaat pitivät uskonnonopetusta tärkeänä ja he arvostivat sitä, vaikka oppiainetta ei pidetty koulun tärkeimpänä aineena. Toiseen ryhmään siirtyminen ei ollut ongelmallista. Huonot opetusjärjestelyt koettiin kuitenkin ikävinä.
Siitäkin huolimatta asiakkaat eivät olleet halukkaita vaihtamaan opetusta lukujärjestysteknisesti helpompaan eli kaikille yhteiseen oppiaineeseen. Oppilaista 65 % vastusti ajatusta kaikille yhteisestä oppiaineesta. He vastasivat myös oppivansa ymmärtämään toisia uskontoja ja saavansa tietoa niistä. Toisin kuin julkisuudessa kuvitellaan.

Laki ei kiellä pitämästä yhteisiä tunteja. Joensuussa kokeiltiin yhteisopetusta onnistuneesti. Erona lakialoitteen kaltaiseen yhteiseen opetukseen on se, että silloin läsnä olivat myös kaikkien katsomusten opettajat. Lapset eivät joutuneet oman uskontonsa tai uskonnottomuuden asiantuntijoiksi. Eivät he siihen pystykään eikä monia halua sitä.

Mielestäni kaikille yhteisen oppiaineen keskustelussa on populistisia piirteitä. Kaikkihan ovat asiantuntijoita kouluasioissa kun ovat koulussa olleet. Uusi oppiaine on kuin keisarin uudet vaatteet. Sen nimeen vannotaan vaikka kukaan ei tiedä miten sen sisältö onnistuttaisiin luomaan niin, että se kelpaisi kaikille, myös uskonnottomille.

Elämänkatsomusväki ja kaikki pienryhmäiset uskonnot vastustavat sitä, samoin osa protestantteja. Ruotsin esimerkistä tiedämme valinnan merkitsevän sitä, ettei osa oppilaista osallistuisi lainkaan katsomusopetukseen. Syntyisikö meille Englannin tai Ranskan mallin mukaan uskonnollisten koulujen kirjo?
Kuopion Karjalankadulle voisi syntyä Oikeauskoisten peruskoulu ja Petoselle islamin uskoisten koulu. Englantilaiset varoittelivat meitä kyseisestä järjestelmästä kun syksyllä vierailimme siellä erään ryhmän kanssa. Siellä oli kokemusta oikeasta gettoutumisesta.

Kunnallisessa peruskoulussa ja lukiossa opetuksen sisällöt ovat Opetushallituksen luomien perusteiden mukaisia. Kuka valvoisi yksityisiä uskonnollisia kouluja ja niiden opetusta?

Pidän myös heppoisena heittoa, ”opettakoot vanhemmat”. Monellako on siihen taitoa ja resursseja jos ajatellaan tämän päivän tarpeita?
Tarvitsemme asiallista, kiihkotonta tietoa niin omasta kuin muistakin uskonnoista ja uskonnottomuudesta. Katsomuksia ei voi laittaa syrjään jos ajatellaan päivän politiikkaa.

Kannatan nykyisen järjestelmän kehittämistä. Opetusministeriön on resursoitava myös katsomusopetukseen. Rahaa on löytynyt pakolaisten kotouttamiseen. Katsomusopetus on osa kotoutumisjärjestelmää, myös asiakkaiden eli oppilaiden näkökulmasta katsottuna.

Sirpa Okulov
kasvatusasiain koordinaattori,
Suomen ortodoksinen kirkko

Kommentit

  • jouni vornanen

    Tänä nykyisenä, arvottomana aikana, helppo on hyökätä uskonnan opetuksen kimppuun. Uskonnon opetus on osa meidän identiteettiä ja kulttuuria, myös arvovalintoja, joihin suurin osa kansasta. Valitettavasti joskus vain tuntuu, ettei enemmistön ääni vain kuulu.

  • Makarios Lehtimäki

    Sirpa Okulov on jälleen kerran oikein ja perustellusti puolustamassa oman uskonnon opetuksen suuren suurta merkitystä kaikkien ryhmien kannalta ja tästä tarmokkaasta taistelusta häntä on syytä kiittää.

  • Ritva Hujanen

    Kumpaa lapset tarvitsevat tulevaisuudessa enemmän, syvälle menevää sukellusta yhteen maailmankatsomukseen ohimennen muita ajattelutapoja opiskellen vaiko laajaa tietämystä eri uskonnoista ja kulttuureista, niiden luku- ja ymmärrystaitoa. Koko nykyinen uskonnonopetustapa perustuu siihen, että perheet valitsevat yhden, ns. oman uskonnon. Koko varhaiskasvatus tulee siirtymään vuoteen 2017 mennessä kaikille lapsille yhteiseen, erottelemattomaan katsomuskasvatukseen. Tämän jatkuminen kouluissa on tulevaisuudessa aivan väistämätöntä. Jos perheet haluavat lapsilleen perusteellisen oman uskonnon opetuksen, sitä varten on jo olemassa kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen järjestelmä. Niissä saa uskontoa ja hartautta harjoittaa, siellä on asiantuntijat. Koulun tehtävä on aivan toinen.

    • Sirpa

      Lapset tarvitsevat uskontojen ymmärrystä omista lähtökohdistaan käsin. Oman uskonnon opettaja (esim ort.) pystyy vieraatkin uskonnot avaamaan lapsille syvällisemmin kuin uskontotieteeseen pohjautuva, tieteen kielellä puhuva ihminen. Näin uskallan väittää.

      Oppilaskyselyssä nuoret vastasivat selkeästi että he pystyvät hyvin ymmärtämään uskonnollista ajattelua ja heidän näkemyksensä oli että he oppivat paljon vieraista uskonnoista.

      Termi ”oma uskonto” antaa virheellisen kuvan, Opsia vilkaisemalla ymmärrämme, että nimestään huolimatta opiskellaan paljon muutakin. Ensin on ymmärrettävä oman kulttuurin näkemyksiä ja sitten on helpompi ymmärtää muita.

      Ortodoksi ymmärtää esim paaston, pyhyyden, luostarin ihan eri tavalla kun muiden uskontojen vastaavia asioita peilataan omaan kokemukseen. Tätä ei tee ”kaikille yhteinen”, jossa ei takuulla opettaisi mitään idän kirkosta. No ehkä pääsiäinen. Näin arvelivat nuoretkin.

      Kaikille yhteinen nopetus ei ole tuottanut kummoista hyvää yhteiskuntiin joissa se on käytössä. Suomen malli ei ole vain meidän. Muuallakin Euroopassa opetetaan samalla periaatteella.

      En kannata kaikille yhteistä opetusta. Se on kaikille vähemmistöille pakotusta yhtenäiskulttuuriin. Ei ole nykyaikaa,

  • Ritva Hujanen

    Argumentoinnissasi on pari kyseenalaistettavaa oletusta: mikä on lapsen ”oma” katsomus perheissä, joissa vanhemmat kuuluvat eri kirkkokuntiin? Valinnan teko on nykyaikana perusteeton. Mikä myös tekee katsomuksellisista kysymyksistä sellaisia, että ne täytyy opiskella omassa katsomussidonnaisessa ryhmässä? Että ne tulevat oikein? On nkmenomaisesti vähemmistöjen etu, että näiden olemassaol ja näkökulmat tulevat kaikkien tietoon! Kun uusia opetussuunnitelmia katsoo, niissä painotetaan nimenomaisesti kaikki rajat, luokka- ja oppiainerajat ylittävää opetusta, jossa lasten annetaan tehdä omia johtopäätöksiä.Tällä samalla jo opetusuunnitelmien perusteissa olevaan vaatimukseen perusteli eduskunnan apulaisoikeusasiamies palauttaessaan aiheettomana Suomen ortodoksisen kirkon tekemän kantelun Kulosaaressa toteuttavasta yhteisestä opetuksesta. Lapsiin ja heidän taitoihinsa on opettajan voitava luottaa: lapset voivat rakentaa maailmankuvaansa itse. Onhan arveluttavaa olettaa,
    ettei ihmisen maailmankuva muutu sitä mukaa, kun elämänkokemusta ja avarakatseisuutta tulee lisää maailman muuttuessa. Tähän opetussuunnitelmat nyt opettajia haastavat. Onneksi kaikilla pätevillä opettajilla on niin laaja ja monipuolinem koulutus, että he tähän pystyvät. Palatakseni yhteistä katsomusopetusta koskevaan kansalaisaloitteeseen, nyt tehdään periaatetason päätöstä siitä, onko yhteinen opetus mahdollinen vai ei. Opetussuunnitelman vuoro tulee sen jälkeen, laajalla pohjalla laadittuna.

    • Sirpa

      Tämä herättää keskustelua ja hyvä niin. Asia ei olekaan yksikertainen eli laitetaan kaikki samalle tunnille ja annetaan opettaja josta tulee kaikkien uskontojen asiantuntija!

      Perhe käyttää oikeuttaa tehdä valintoja alaikäiselle lapselle. Jos ekumeeninen perhe kastaa lapsen ortodoksiseen kirkkoon, on valinta tehty. Eikö niin? Kaikissa tapauksissa asia ei ole näin yksinkertainen, mutta tällä kertaa laki on tämän valinnan takana.

      Edellisessä kommentissa oletetaan että lapsi asettuu oman uskontonsa asiantuntijaksi. Ei lapsi siihen kykene eikä halua. Joensuussa oli upea kokeilu. Eri uskontojen opettajat opettivat ryhmää ja oppilaat keskustelivat omista kulttuureistaan. Paikalla oli asiantuntija, opettaja.

      Kukaan ei kiellä ryhmiä menemästä yhteen ja pitämästä yhteisiä oppitunteja nytkin. Ei siihen uutta oppineitta tarvita. Kuopiossa olemme pitäneet projekteja jossa oli mukana monien uskontojen edustajia, näin opimme toisiltamme.

      Kaikille yhteinen oppiaine on helppo markkinoida, mutta kuka vastaa seuraksista jos sellainen projekti menee pieleen? Enemmistö päättää vähemmistöpolitiikasta. Me väemmistöläiset voimme vain sanoa kantamme.

      Toivoisin että oppiainetta kehitettäisiin eikä muutettaisi täysin vieraaksi.

  • Jouni Vornanen

    Kommentti Ritva Hujasen ensimmäiseen viestiin. Olen lukenut paljon maailmankatsomukseen perustuvaa kirjallisuutta, jopa yliopistossa. Hauskaa ja yleissivistävää, mutta niin turhaa.

    Jos viestelee maailmankatsomukseen perustuvilla kysymyksillä, puuhaa riittää, maailman tappiin. Ehkä hyvä olisi tuntea edes omaa kulttuuriperintöä, siinäkin riittää sarkaa kynnettäväksi.

    Katsomuskasvatus kuulustaa jo nimenä kammottavalle. Mihin tämä maailma on menossa?

  • Ritva Hujanen

    Käsitys siitä, että yhteinen oppiaine tarkoittaisi lapsen asemaa katsomuksensa asiantuntijana on kummallinen, sitähän ei ole kukaan väittänyt?

    Nykyinen yhteistyö katsomusten välillä kompastuu alakoulujen puolella heti kättelyssä siihen, että useimpia pienuskontoja opettaa aineenopettaja, joka vierailee kouluilla tunnin, pari viikossa ja ryntää seuraavaan kouluun opetustyöhön.

    Olennaisempaa koko kysymyksessä onkin se, että jos ja kun yhteinen oppiaines ja vaatimus yhteisiin tunteihin lisääntyy, mikä on se yhä lyhenevä ja oheneva napanuora, oma uskonto.

    Yhteisen opetuksen erilaiset versiot siellä täällä Suomea on jo totta ja yhä yleistymässä uusien opetussuunnitelmien myötä. Vuoden sisällä tulemme kuulemaan koulujen kokemuksia, tutkimuksia,sekä opetusviranomaisten havaintoja, miten asia sujuu.

    Olemme katsomusopetuksen toteuttamisesta eri mieltä. Olisi tosiasioiden tunnustamista siirtyä yhteiseen opetukseen lakitasolla suosiolla, opetus hyvin ja ajan kanssa suunnitellen. Mutta toki taistella saa, mekin niin teemme yhä laajenevalla rintamalla!

  • Kiertävä aineenopettaja

    Näin kiertävänä aineenopettajana kommentoin vaan sen verran että yhteistyö onnistuu jos ja kun kiinnostusta löytyy. Tälläkin hetkellä teemme ort., kat., islam ja et-opettajien kanssa yhteistyötä. Se että opettaja käy koululla ”vain kerran viikossa parin tunnin ajan” ei ole ollut eikä ole este hedelmälliselle, onnistuneelle yhteistyölle. En ymmärrä miksi katsomusopetusta niin kiihkolla koitetaan ajaa läpi. Pitäisi kai niitä vähemmistöjäkin kuunnella jos kerta mainostetaan katsomusopetusta niin tasavertaisena ja -arvoisena. Surullista.

  • Globalisaatiotako vai oikeutta omaan

    Globalisaatio on kirosana, jonka vaatiminen tai toteuttaminen vie vähemmistöiltä oikeudet oman identiteetin vaalimiseen. Miksi tasa-arvoa ei haluta vaalia? Kaikkiko vaan pitää työntää samaan putkeen ja samanlaistaa? Missä on erilaisuuden arvostus? Kaikkien yhteinen katsomusaineopetus johtaisi juuri siihen, ettei hyväksytä erilaisuutta!

  • Jari Holopainen

    Olen ymmärtänyt, että lapsen uskontotunnit määräytyvät äidin uskonnon mukaan. Tämä on sitä käytännön katsomusoppia, mistä tulisi päästä pois.

Jätä kommentti

*