Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

KIRKON TYÖVÄKI VÄHENEE

 

Hiljaisen viikon lauantaina Savon Sanomat kertoi työväen vähenevän Evankelis-luterilaisessa kirkossa. Vuonna 2010 työntekijöitä oli 21 598 ja vuonna 2015 enää 19 786. Viidessä vuodessa työvoima on vähentynyt 1812 hengellä, mikä on yli 8 % henkilöstöstä.

Pitääkö henkilöstön vähenemisestä olla huolissaan? Kuihtuuko kirkko työvoimansa myötä?

Suomen luterilainen kirkko on maailmanlaajuisesti erittäin työntekijäkeskeinen. Esimerkiksi Norjassa jäsenmäärältään suunnilleen samansuuruisessa kirkossa on 6000-7000 palkattua työntekijää.

Yltäkylläisyyden vuosina verotulojen kasvaessa rakennettiin kiinteistöjä, perustettiin virkoja. Rahaa saatiin kulumaan, mutta kehittyikö kirkon perustyö samassa suhteessa. Vai kasvoiko vain hallinto ja byrokratia? Kehittyikö kirkosta raskassoutuinen palvelulaitos? Suuri työntekijämäärä ei välttämättä kerro tehokkaasta ja oikean suuntaisesta toiminnasta.

Verotulojen väheneminen on pakottanut vastuunkantajat miettimään seurakuntien työn sisältöä aina perusteisiin saakka. Mitä varten kirkko on olemassa? Mitä varten sen työntekijät työtään tekevät? Euro on hyvä konsultti kirkonkin työssä.

Pääsiäisaamun sanoma tyhjältä haudalta ei lähtenyt liikkeelle virka-ajan puitteissa. Ylösnousemuksen sanomaa eivät välittäneet hyvin koulutetut ammattilaiset. Jeesuksen ystävät kertoivat toisilleen mitä he olivat nähneet ja kokeneet. Surevat lohduttivat toisiaan.

Näissä kirkon alkuhetkissä on edelleen seurakuntien voima ja salaisuus. Seurakunnat kasvavat siellä, missä seurakuntalaiset itse heräävät huolehtimaan toinen toisistaan. Vertaistuki on toimiva lähimmäisyyden muoto. Työntekijän tehtävänä on tulevaisuudessa entistä enemmän ohjata ihmisiä auttamaan toinen toistaan.

Kirkon tehtäväksi on määritelty ihmisten kutsuminen Jumalan yhteyteen, sekä rohkaiseminen välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Tämän tehtävän toteuttaminen kuuluu jokaiselle kirkon jäsenelle. Kirkon Herra antoi palvelutehtävän kaikille seuraajilleen, ei vain palkatulle henkilökunnalle.

Työväen väheneminen ei enteile kirkon kuolemaa, jos perustehtävä muistetaan.

Ismo Haapanen, kirkkoherra Suonenjoki

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Khra Ismo on asiassa. Silloin kun kirkolla oli rahaa ja väkeä, piti rakentaa, reuhata ja perustaa virkoja ja toimia. Kohta ei ole viranhaltioita eikä kuulijoita, väki on siirtynyt kirkon penkistä ja seuroista yms seurakunnan tilaisuuksista television, netin ja radion ääreen, ehkä löytääkseen sieltä aidon kirkon sanoman. Kiinteistöjä kirkolla ja seurakunnilla on älytön määrä ja käyttöaste yleensä niissä minimaalinen. Vanhat srk:n päättäjät (papistokin) eivät millään haluaisi luopua näistä pelkästään menoja aiheuttavista monumenteista ja monesti ränsistyneistä leirikeskuksista ja seurakuntataloista. Vähällä kiinteistöhenkilöstöllä ja pienillä määrärahoilla ei valtavaa kiinteistömassaa pidetä yllä. Entisenä srk-mestarina tiedän kaiken mittarina olevan rahan ja säästää pitää, mutta sanomaakin tarvitaan. Kirkon on syytä miettiä tarkkaan onko menojen painopiste kiinteistöt, henkilökunta, jäljellä olevan kirkkoväen kahvittaminen ja syöttäminen vai joku muu tärkeämpi.

  • Eino J. (maallikkona)

    Niin, monitahoinen kysymys tuo optimointi

    Jo pitemmän aikaa on kristillisen uskontokentän väki hajaantunut erilaisien opillisten tai muiden suuntausten mukaan – on muodostunut omia ryhmiä, lahkoja ja myös monia ev.lut. kirkon sisäisiä suuntauksia. Näistä monilla ryhmillä on katukuvassa omia rakennuksia ja palkattua väkeäkin.
    Ymmärtääkseni usein jokin opillinen kysymys on ollut jakaantumisen vaikutin, tietenkin myös paikkakunnallinen eristäytyneisyys aikoinaan, mutta yleisimmin ilmeisimmin henkilökysymyksistä juontuva – kaksi vahvaa johtajaa ovat saaneet omat laumansa ympärilleen.

    Jos kristillisyys yhdistäisi erilaisia näkemyksiä kirkollisuuden sisälle, saattaisi ev.lut. kirkko toimia monelle ryhmälle yhteisenä tekijänä, palkanmaksun voisi ajatella keskuskonttorista tilitoimistotyyppisesti; mutta varmasti vaikeaa sekin on.
    Maallikkotoiminta varmasti lisääntyy. Mikä lienee alkujaan selitys sille, että papin on oltava niin sanotusti virkamies?

  • Hessu

    Kirkko on pöhötaudista kärsivä dinosaurus, jolla on vaikea nähdä tulevaisuutta. Se hassaa edelleen tolkuttomasti rahaa, työllistää turhia byrokraatteja, yrittää ylläpitää tyhjyyttään kumisevia ja käsiin mätäneviä rakennuksia ja on jatkuvasti sisäisissä riidoissa. Ei ihme, että kirkosta erotaan, samaan tapaanhan konkurssikypsän firman osakkeet myydään ennen kuin on liian myöhäistä.

  • Kalevi

    Hyvä tuo Hessun juttu. Turhan kallis koko organisaatio on. Käyttöaste valtavalle rakennusmassalle turhan vähäinen. Kirkkojakin joutaa myyntiin. Vähemmilläkin pärjää. Pelkät tunnesyyt eivät puolla rakennusmassan ylläpitoa ja lämpimänä pitoa. Henkilöstön käytön suunnitteluun olisi ilmeistä tarvetta.

Jätä kommentti

*