Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Kohtaamisen kirkko

Diakoni Paula Paavilainen (kuva Helena Pohjolainen).

”Kirkko on kohtaamisen yhteisö. Yhteydessä kirkkoon ihminen kohtaa sekä Jumalan että lähimmäisensä ja oman elämänsä todellisuuden.” Tämä lainaus on kirkkohallituksen 2015 hyväksymästä kirkon visio- ja strategia-asiakirjasta Kohtaamisen kirkko. Visio on mielestäni hyvä.

Kohtaamisen kirkko ei tarkoita toimettomuuden kirkkoa, vaan strategian mukaan on tarkoitus kohdata ihmisiä henkilökohtaisella tasolla, vahvistaa jäsentensä siteitä kirkkoon ja liikkua sinne missä ihmiset ovat.

Kohtaaminen on kuuntelemista ja todellista apua arjen askareissa – rinnalla kulkemista. Usein hiljainen läsnäolo ja kuunteleminen riittävät ihmisille, mutta välillä tarvitaan myös tekemisen kirkkoa.

Tekemisen kirkko tuli mieleeni viime viikolla, kun perheessäni sairastettiin. Influenssa vei minut ja lapset sängyn pohjalle. Mies säilyi suht terveenä ja touhusi meidän hyväksi. Kanakeitto ei olisi pelkällä läsnäololla valmistunut, eikä talo tullut siivotuksi, vaan terveen piti tarttua työhön.

Meidän perheemme tilanne on sikäli hyvä, että meitä aikuisia on kaksi ja kotityöt jakautuvat tasaisesti. Lisäksi lähellämme asuvat vanhempani, jotka auttavat meidän perhettä, niin lastenhoidossa, kuin monessa muussakin asiassa.

Kaikilla ihmisillä ei tilanne ole näin hyvä. Kotia saattaa olla pyörittämässä vain yksi aikuinen, turvaverkosta ei ole tietoakaan ja pitkäaikaissairaudet voivat viedä ison osan voimista. Silloin kohtaamisen kirkko tulee lähelle tekemisen kirkkona. Diakonina voin tehdä kotikäyntejä, joissa suuri apu perheelle tulee siitä, että vien lapsen puistoon leikkimään ja perheen aikuinen voi olla vähän aikaa yksin. Monet hyvät ja syvät keskustelut olen käynyt yhdessä keittiötä siivoten tai lakanoita viikaten. Kohtaamisen kirkko on tekemisen kirkko.

Paula Paavilainen

Kirjoittaja on opiskelija ja diakoni.

Jätä kommentti

*