Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

”Kukaan ei haluu tulla sun hartauteen!”

Perjantai-ilta. Kello lähenee yhdeksää. Alan järjestellä salin tuoleja piiriksi. Hetkeä aiemmin roudasin paikalle laatikon, jossa on vene, sinisiä kankaita ja pari paimenen näköistä nukkea.
”Mitä sä teet?” kysyy yksi yökahvilaan tulleista nuorista.
”Valmistelen tätä salia hartautta varten.”
”Mikä se hartaus on?” kysyy samainen nuori, jolloin seurakunnan työntekijä kapeakatseisuudessaan miettii, miten joku ei tiedä mikä hartaus on. Joku joka on kuitenkin tullut seurakunnan tilaisuuteen. (Noloa. Työntekijän kannalta.)

Kerrottuani hartauden perusideasta saan varman ennusteen siitä, ettei kyseinen nuori aio sellaiseen touhuun osallistua: ”Semmosta jeesustelua!” Minua harmittaa, ettei hartauteen osallistuminen ole pakollista. Siinähän voisi äkkiseltään muodostunut mielipide vaikka muuttua. Mieleeni tulee keskusteluja sienivihasta, esimerkiksi kanttarelleihin kohdistuvasta. Ihmiset  paasaavat suu vaahdossa inhoavansa sieniä, vaikkeivät ole edes maistaneet niitä. Perusteltu ennakkoluulo siis tämäkin.

Sali on valmis hartautta varten, ja ilmoitan tuokion alkamisesta nuorisolle. Paikalla ei ole riparimerkkiä hakevia, joten kenenkään ei ole pakko osallistua. ”Kukaan ei haluu tulla sun hartauteen!” huikkaa yksi nuorista. Osa naurahtaa, osa katsoo myötähäveten kaveria, joka noin meni sanomaan. Katsahdan tuttuun poikaporukkaan ja kysyn, eivätkö hekään aio tulla. Hetken emmittyään pojat päättävät osallistua. Samoin ”totaalikieltäytyjien” joukosta eräs poika ilmoittaa, että hänkin voisi tulla. Toivotan nuoret sekä illan vapaaehtoisen aikuisen tervetulleiksi hartauteen ja pyydän muita olemaan sillä välin hiljaa.

Hartaudessa aiheena on raamatunkohta, jossa Jeesus tyynnyttää myrskyn (Matt. 8: 23-27). Lopussa on lyhyt rukous ja YouTubesta kuunneltu nuortenveisu ”Älä pelkää”. Kiitän osallistumisesta ja pojat astelevat ulos salista. Yksi jää vielä kysymään, mistä biisi oli. Oli kuulemma niin hyvä.
”No, oliko hyvä hartaus?” kysyy hieman ivalliseen sävyyn yksi nuorista osoittaen kysymyksen joukkonsa ”petturille”.
”Olihan tuo kyllä ihan mukava!” hartaudessa mukana ollut poika toteaa hymyssä suin.

Kyllä sydäntä lämmittää. Annan pojille tikkarit illan rohkeimmasta käytöksestä. Jälkeenpäin pohdin taas kerran asenteiden alkuperää. Mistä lähtien on ollut noloa olla mukana seurakunnan toiminnassa ja eritoten hartauksissa? Rippikoulu ja isoskoulutus ovat sallitut muodot, mutta muut ovat ehdottomasti noloja. Oman perheen uskonnollisuus ja asenteet kirkkoa kohtaan sekä sosiaalinen paine omissa kaveripiireissä vaikuttavat. Facebookissa tulee usein vastaan leikkimielinen testisivusto nametests.com. Nyt sivusto on ottanut testeihinsä mukaan uskoon liittyviä testejä tyyliin: ”Selvitä, mitkä neljä hyvää asiaa Jumala lähettää sinulle vuonna 2017!” (nametests.com suomi 1.2.2017). Aiemmin oli sellainenkin testi, jossa saisi tietää, mitä Jumala tahtoo testaajalle sanoa. Kommenttikentässä aikuiset ihmiset olivat kommentoineet todella kypsästi: ”Toivottavasti ei mitään!” tai ”Joo, ei kiinnosta!” Niin, eihän sitä testiä ole pakko tehdä, jos ei halua. Ihan kuin ei YouTubestakaan ole pakko sitä surkean artistin ala-arvoista biisiä kuunnella, jos ei halua.

Kaikesta huolimatta aion edelleen rohkaista nuoria uskaltamaan olla eri mieltä ja tulemaan mukaan myös siihen ”noloon hartauteen”. En minä ovella kysy, että ”Uskotsä Jumalaan?” Se ei (kirjaimellisesti Luojan kiitos) ole minun käsissäni. Hartaudesta voi saada paljon irti, vaikkei uskoisikaan. Hartaudessa saa hetken hiljentyä ja levätä kesken iltavillin. Joskus saatan tarjota hartauteen osallistuville jonkinlaisen porkkanan – tai tikkarin.

”Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa.
Älä pelkää, ei pimeyden voimat sua valtaan saa.
Älä pelkää, hänen armonsa lopu ei milloinkaan.
Älä pelkää, hän kanssasi kulkee ja johdattaa.”
(NSV 2015, 58.)

 

 

 

Nina Heide
vt. nuorisotyönohjaaja
Lapinlahden seurakunta

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Hei,
    mukavaa että seurakunta on läsnä!

    tuo juutalaisten vanha tapa kokoontua sapattina (vapaapäivänä) suurella hartaudella lukemaan maan lakeja pitäisi sisällyttää nykyisin kansalaisvelvollisuuksiin, sillä yhteiskunta on noita aikoja monimutkaisempi, ja lakeja on entistä enemmän.

    Kuopiossa paikaksi sopisi Kuopiohalli ja hyvällä ilmalla voitaisiin kokoontua Väinölänniemen ja Keskuskentän tiloihin. Tilaa tarvittaisiinkin runsaasti.

    Samalla tulisi kautta maan tarkasteltua lainsäädännön tilaa ja säädösten laatu. Jos väki olisi juhlistanut edellisiltana viikonlopun alkua, voitaisiin ajanmukainen musiikki soittaa hieman festarityyliä hiljemmin.

    • Ristisanoja

      Kiitos kommentistasi Eino! Siinäpä olisikin tavoitetta kerrakseen. Suuria (tai edes vähän runsaslukuisempia) hartaushetkiä eri-ikäisten ihmisten kanssa innolla odotellessa…
      – Nina –

    • Eino J. (maallikkona)

      ;-)

      liian lyhyt, mutta ehkä kuvaava (Your comment was too short. Please go back and try your comment again.)

  • Jarmo

    Hienoa kun pidätte näitä hetkiä :)

    • Ristisanoja

      Hienoa, että hartauksiakin (kaikesta huolimatta ja ehkä juuri sen takia) edelleen arvostetaan! Minulle ovat oman työni helmi.
      – Nina –

Jätä kommentti

*