Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Kuntavaalit kerran vuodessa

Olemme edenneet Suuren viikon torstaihin.  Ortodoksisessa kirkossa Kristuksen ylösnousemusjuhlaa edeltävää viikkoa kutsutaan myös Suureksi ja Pyhäksi viikoksi, luterilaisessa perinteessä hiljaiseksi tai piinaviikoksi. Seuraamme Kristuksen kärsimyksiä.

Emme siis elä vielä itse pääsiäistä, vaikka aika usein kuulee sanottavan, että elämme pääsiäisviikkoa tai -aikaa. Nyt me kuitenkin vasta odotamme tulevaa. Itse juhlan, pääsiäisen varsinainen ydin on Kristuksen ylösnousemus sunnuntaina. Siitä alkaa pääsiäinen.

Viime sunnuntaina menivät jälleen puurot ja vellit sekaisin. Silloin vietettiin Palmusunnuntaita Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Kristillinen perinne (Jumalan siunauksen tuominen virpomalla) sekä kansanperinteen noidat (vasta seuraavana lauantaina) ovat sulautuneet yhteen. Mutta koululaisetkin sen tietävät, kun heiltä kysyy: virpominen ja noidat eivät sovi yhteen – noidathan eivät voi tuoda mitään hyvää, paitsi Noita Nokinenä, mutta hänkin seikkaili ääniaalloilla vasta kärsimyksen perjantaina.

Onneksi kuntavaalit sattuivat juuri Palmusunnuntaille. Lehdet olivat maanantaiaamuna täynnä uusien valtuutettujen haastatteluja ja kuvia, mutta noidista ei kuvaakaan.

Voisiko kuntavaalit järjestää joka vuosi Palmusunnuntaina?

Muistan takavuosina erään piispan sanoneen aamuhartaudessa toisen pääsiäispäivän jälkeisenä arkipäivänä eli tiistaina: Nyt kun pääsiäinen on ohi… Ei, ei ole ohi. Pääsiäinen päättyy vasta 40 päivän kuluttua Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaan eli helatorstaihin.

Muistisääntönä voi siis pitää sitä, että pääsiäisen ja helatorstain väli on pääsiäiskautta, eli kahden kirkollisen vapaapäivän välinen aika. Ihan samako? No, nämä vapaapäivät ovat tietysti kaikille niin itsestään selvyyksiä, ettei kukaan tule ajatelleeksi niiden taustaa, historiaa. Siitä ei sen enempää, mutta on hyvä mainita, etteivät nämä edut ole tulleet kuin suoraan apteekin hyllyltä.

Kun suuri juhla koittaa, niin siten juhlitaan pitkään. Ja siksi me ortodoksit pääsiäiskaudella huudatamme toisiamme: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Luterilaiset juhlivat vähän hillitymmin. He laulavat samasta totuudesta virsikirjasta virren numero 90.

isä Harri Peiponen
Kirjoittaja työskentelee pappina Kuopion ortodoksisessa seurakunnassa. Aiemmin hän on työskennellyt mm. tiedottajana ja arkkipiispan sihteerinä Suomen ortodoksisessa kirkollishallituksessa

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukava palauttelu
    – tykkäämme pikauusinnoista, ehkä pääsiäisenäkin kiirehditään

    + taisipa olla niin, että antiikin kaupunkien demokratioissa vaalikausi eri tehtäviin oli vuosi.
    – Sama henkilö ei saanut olla uudelleen, on joistakin tapauksista jäänyt mieleen, ja jopa niin, että liian vaikutusvaltainen saatettiin karkottaa maasta (kova kilpailu ja vallan tasapaino?)

    — niin, pääsiäisen noita-akan taustalla lienee uskonpuhdistukseen liittyvä noitavaino – vastauskonpuhdistus, joko varoituksena tai muistona noitarovioista ja vastaavista, naisiahan heistä monet lienevät olleet;
    ? lieneekö noita-ajatus jo 500-vuotias vai vanhempikin, on unohtunut, uskomuksia on monia

    + ortodoksit taisivat säästyä tuolta noitailmiöltä kun perinteistä noidat puuttuvat? ehkäpä olisi tasa-arvon myötä hyvä unohtaa koko noita-Akka-asia, vaikka leikkipuheena asia tapakulttuurissamme kulkeekin ,,,

Jätä kommentti

*