Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Miten minusta tuli kierrätysuskovainen

Sanoin eräälle olevani nykyisin kierrätysuskovainen. Tämä totesi siihen, että olenko vaihtanut uskontoa? Voisihan uskonnon vaihtajia kutsua kierrätysuskovaisiksi, mutta siitä ei kohdallani ole kysymys. Minä kierrätän roskia ja uskon tekeväni hyödyllistä hommaa.

Kierrätyksen periaatteissa on samoja aineksia kuin uskonnossa. Molemmissa on kyse pelastustyöstä. Tähän voisi etenkin uskonnoton kierrättäjä todeta, että kierrätyksestä on todellista hyötyä, mutta uskontoon liittyvät pelastuskysymykset ovat fantasiaa. Uskonnolliselle ihmiselle pelastukseen pyrkiminen on yhtä tosi kuin jollekin maailman pelastaminen ekokatastrofilta. Nämä eivät tietysti ole toisiaan poissulkevia asioita.

Koska minussa on maailman parantajan vikaa, kierrättäminen sopii hyvin ideologiaani. Ortodokseilla on luonnonsuojelua painottava ”vihreä patriarkka” ja pyrimme muistamaan luomiskertomuksen kehotuksen ”viljele ja varjele”.  Kuten maailman kuvaani sopii, olen kasvanut tähän ajatukseen, en ole tullut kierrätysuskoon yhtä-äkkiä.

Olen aina yrittänyt jaotella paperit, lasit, metallit ja biojätteet eli sellaiset asiat, jotka on helppo napata talon roskikseen. Muovin kierrättämisen olen ajatellut liian hankalaksi, sillä muovin kierrätyspisteitä ei ole joka talossa.

Valtamerillä liikkuu valtavia muoviroskalauttoja. Muovia on löytynyt kalojen, äyriäisten ja planktonien sisuksista. Kauneusteollisuudessa käytettävistä mikroskooppisista muovipalleroista tulee kertymiä meidänkin sisukaluihimme. Kuorintavoiteissa käytettävät pikku rakeet eivät liukene ja soljahtavat vedenpuhdistamojen laiteiden läpi ja lopulta juomme ne. Kuin ekologien Ilmestyskirjasta ennen lopullista pedon tuloa!

Olen paheksunut muovin käyttöä, mutta käytännössä en ole muovin kierrätystä harrastanut. Tähän tuli muutos Kyproksen matkan jälkeen. Reissasin ystäväni kanssa, joka on tehokas ja vakaumuksellinen kierrättäjä. Keskustelumme kääntyi aiheeseen yleensä silloin kun turhia muovipusseja ja kääreitä oli tarjolla. Kävelimme pitkin meren rantaa ja vähän väliä näimme aalloissa kelluvia muovipusseja, kääreitä, purnukoita ja muuta roinaa. Ranta oli kuvan kaunis, mutta miten pitkään, jos meno jatkuu näin holtittomana?

Oliko tässä lopullinen uskonnollinen heräämiseni? Kotiin tullessa päätin ryhdistäytyä. Rohkaisevana tekijänä oli nettiartikkeli, jossa pyydettiin vaatimattomasti, että ihmiset lajittelisivat edes jugurtti- ja viilipurkit. Se tuntui bublikaanin vaatimattomalta rukoukselta: Herra armahda. Artikkeli ei syyllistänyt, ei moittinut. Siinä oli vain pieni pyyntö. Kierrättäkää edes nuo, kotitalouksissa niin tavalliset roinat.

Kun lajittelen ja kierrätän muovit, sekaroskikseen ei jää juuri mitään.  Kaikki muovitetaan, pussitetaan, kääritään muovipinnoitteisiin ja säilötään. Superihmiset ja elämäntapatyypit osaavat ja jaksavat kiertää kaiken muovin käytön, mutta tällainen, muka aina kiireinen työelämässä oleva, ei jaksa ihan kaikkeen panostaa. Koska muovia käytetään paljon, sitä pitää edes kierrättää. Jos mahdollista, pitää tehdä valintoja ja vaatia ekologisia kääreitä.

Me hukumme muoviin, jos emme muuta tapojamme. Muoviroskia pitää kerätä ja viedä ne lähimpään keräyspisteeseen, vaikka kävelylenkillä tai naapurin kyydillä. Kierrätyksen ilosanoman ja lähimmät keräyspisteet voi löytää googlaamalla. Pelastetaan maailma jugurttipurkki kerrallaan.

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko

Jätä kommentti

*