Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Nujerrettu nuoruus

Miltä se tuntuu, kun jätetään yksin? Tai se, kun nimitellään huoraksi, lehmäksi, idiootiksi? Kun olet ihan tavallinen ja juuri sellaisena mahtava ihminen, mutta ympärillä olevat eivät sitä tajua. Mietit mitä vikaa sinussa on, kun porukoihin ei pääse mukaan. Lopulta ehkä alat kuvitella olevasi sellainen joksi pilkkaajat sinua kutsuvat; ansaitsevasi yksinäisyyden ja kiusatuksi tulemisen. Alat luhistua kuorman alle. Eikä kukaan, kukaan ei ymmärrä, auta, kuuntele!

Tai ehkä onkin joku joka kuuntelee ja ymmärtääkin. Ehkä rohkenet kertoa kokemuksistasi jollekin luotettavalle henkilölle. Ehkä solmut alkavat pikkuhiljaa aueta ja alat jälleen huomata olevasi se mahtava tyyppi, joksi sinut on luotu. Harmittavan usein tämä matka on pitkä, joskus jopa elinikäinen. Harmittavan usein jäljet ovat pysyviä, eivät ehkä enää vuosien ja vuosikymmenten jälkeen verta vuotavia, mutta arvet ovat jäljellä. Harmittavan usein ympärillä olevat silmät, korvat ja suut vaikenevat, eivätkä puutu ajoissa.

Arviot syrjäytyneiden nuorten määrästä Suomessa vaihtelevat muutamasta tuhannesta sataan tuhanteen. Syrjäytymisen taustalla on lähes aina kiusaaminen, syrjintä tai ongelmat perheen taloudellisessa toimeentulossa. Nuorten syrjäytyminen on paitsi valtava inhimillinen, pahimmillaan koko elämän mittainen tragedia, myös vakava kansantaloudellinen kysymys. Nuorten monimutkaisten ja pitkittyneiden ongelmien ratkaiseminen on vaikeaa ja hyvin kallista. Nuorena pysyvästi syrjäytyneestä henkilöstä on laskettu aiheutuvan yhteiskunnalle koko hänen elämänsä aikana noin 1,2 miljoonan euron kustannukset. Syrjäytymisen torjunnassa ennaltaehkäisevä työ on avainasemassa. Näin kertoo tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen tiedote.

Karua luettavaa ja kaikkien noiden lukujen, numeroiden ja eurojen takana on ihmiselämä. Nuori, jolla pitäisi olla kaikki ovet avoinna; elämä edessään, nuoruuden huumaa verisuonissaan, intoa ja valoa näköpiirissään. Kun kaikki unelmat on lyöty maahan, ihmisyys ja itsetunto on poljettu, jää jäljelle koruton lista lukuja, numeroita ja euroja.
Toivon todella, että sinä joka seuraat sivusta: älä suostu katsomaan ja kuuntelemaan, vaan puutu! Sinä, joka lyttäät toista ihmistä: opi näkemään itsesi samassa tilanteessa, lopeta! Sinä, joka muserrut kuorman alle: rohkene puhua tilanteestasi muille; vanhemmille, opettajalle, kenelle tahansa sinulle tärkeälle henkilölle. Olet arvokas, kaunis, äärimmäisen hyvä juuri sellaisena kuin olet!

Hanna Kytölä
Kirjoittaja on Joroisten seurakunnan diakoniatyöntekijä

Jätä kommentti

*