Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Pelkäätkö hammaslääkäriä? – mene Kreikkaan

Useimmilla on jos jonkinlaista kammoa. Minä pelkään käärmeitä ja hammaslääkäriä. Molempiin on kokemusperäinen syy. Koko lapsuuden kuuntelin kertomuksia käärmeistä.

Mummolassa kerrottiin, kuinka Karjalassa naiset tappoivat matoja eli käärmeitä polkemalla pään päälle kantapäällä. Lapsena ajattelin, että käärmeitä on joka puolella. Todellisuudessa olen nähnyt luonnossa vain kaksi kertaa elävän käärmeen. En pidä käärmeistä ja niiden julkeista luomettomista silmistä.

Hammaslääkärissä en käy myöskään mielelläni. Joskus nuorena jo iäkäs naislääkäri kiskoi viisauden hampaan kitkutustekniikalla, niin että ikenet repesivät. Hampaanpaloja meni haavaan, jota ei ommeltu. Syljin pitkään verta ja hampaanpaloja. Epäinhimillistä.

Lomamatkalla Kreikassa hammaslanka vetäisi mukaansa ison palan takahammasta. Julmettu pala oli lohjennut ikeneen saakka. Soitin Kuopioon, josta vastattiin, että sellainen lohkeama on päivystysasia. Kuinka selvitä vaivan kanssa 5 päivää?

Voiko huonompi tuuri olla ihmisellä jolla on hammaslääkärikammo? Ei auttanut kuin etsiä apua paikanpäältä. Ajattelin että lääketieteen isäksi kutsuttu Hippokrates oli kreikkalainen, joten ammattilaisia löytynee. Hippokrateen yksi ohje oli: ”ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta”. Uskaltauduin kipuamaan yhden hammaslääkärin vastaanotolle.

Vastaanoton eteinen oli ilmastoitu ja siisti. Ruutupaitaan ja farkkuihin pukeutunut keski-ikäisen miehen arvelin lääkäriksi. Vastaanottoapulaista ei ollut. Mieheni meni sisälle ja selitti, millainen ongelma hammaslääkärikammoisella vaimolla on.

Ei aikaakaan, kun jo istuin hoitoyksikössä. Tupakalle haiskahtava mies selitti tilanteen miehelleni ja sanoi reteesti, ettei tämä ole mikään ongelma. Kahteen minuuttiin arveli tekevänsä korjauksen. Hän pesi kädet. Kumihanskoja ei ollut eikä suuhun laitettu sitä ikävää imuria. Sain vesimukin ja paperipyyhkeen käteen. Hammaslääkärillä ei ollut suojalaseja tai muoviesiliinaa.

Ehdin vilkaista ympärilleni, kun hän etsiskeli tarvikkeita. Seinustalla oli rivissä kolme ikonia: Kristus, Jumalansynnyttäjä ja joku kolmas. Liekö lääkärin oma nimikkoikoni. Arvelin että noilla mennään. Siinä on sekä potilasturva että kivunlievitys.

Välilä syljin lavuaariin ja lopuksi tarkistettiin muovipaikan korkeus. Homma oli ohi varttitunnissa. Koska työvalo on niin kirkas, olen aina silmät kiinni hoidettaessa. Kun avasin silmäni, lääkäri seisoi edessäni savuke sytytysvalmiina. Ilmeisen kova tupakkamies oli kyseessä. Hän ei tupakoinut hoitotilassa, mutta haju välittyi käsien ja vaatteiden kautta.

Kahden tunnin kuluttua lohkeamisen jälkeen hampaani oli jo paikattu. En ehtinyt pelätä. Hintakin oli kohdallaan. Lääkärin farkkulook ja ilmassa leijuva tupakan haju veivät ajatukset pois toimenpiteestä. Aikuisiin tepsii samat periaatteet kuin lapsiinkin: lääkärin ei pidä näyttää lääkärille. Ja ortodoksia lohduttaa se, että myös pyhät ihmiset seuraavat toimenpidettä.

Sirpa Okulov

kasvatusasiain koordinaattori

Suomen ortodoksinen kirkko

Jätä kommentti

*