Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Se kesäni mun

Kyllä sitä on odotettukin ja nyt se on sitten täällä meilläkin, nimittäin kesä. Vielä kolme viikkoa sitten oli mielenkiintoiset ilmat, kun yhden päivän aikana tuli lunta, vettä, rakeita ja aurinkoa vuoron perään. Nyt vihdoin olemme saaneet nauttia auringosta ja silloinhan suomalainen ottaa ilon irti kaikin mahdollisin tavoin. Piha- ja puutarha kauppojen parkkipaikat täyttyvät autoista peräkärryillä ja ilman. Raha vaihtaa omistajaa, kun ihmiset lastaavat multasäkkejä ja kesäkukkia autolasteittain laittaakseen pihojaan ja parvekkeitaan kesäkuntoon. Mukavaa puuhaahan se on, mutta kesällä vaan tuntuu, että kaikki jää vähän kesken.

Toisaalta mihinkä sitä kesällä on sitten kiire? Siihenkö että kaunis piha loistaa muutaman viikon loistossaan, vai että lomalla kerkeää käymään kaikkien sukulaisten luona tai juosta juhlasta toiseen? Kaikesta siitä touhottamisesta voi tulla myös paine, jos vaikka ei ole lomaa tai rahaa tai kumpaakaan. Kun joulun aikaan puhutaan siitä, että vanhemmat kokevat paineita, että ei ole varaa ostaa trendikkäitä lahjoja lapsille tai muille läheisilleen, voi kesän aikana sama paine yllättää. En kerkeä, ei ole varaa, en osaa -mitä teen?

Viime viikolla eräs asiantuntija antoi neuvoja televisiossa, kuinka selvitä kesälomasta. Siitäkin tuntuu olevan paine, että jää lomalle, kun ei osaa päästää töistään irti. Asiantuntija kertoi, että on hyvä opetella sietämään lomatuskaa tai ahdistusta ja pikkuhiljaa lomastakin voi jopa nauttia. Siinäpä meinasi aamukahvi mennä väärään kurkkuun, kun tajusin mistä kaikesta sitä otetaan paineita.

Kahvipöytäkeskusteluissa voidaan puhua, että: -mä olin niin masentunut, kun en saanut lomani aikana aikaiseksi sitä tätä ja tuota…

Jotenkin tämä suhteellisuuden taju vakavien ja vähemmän vakavien asioiden kesken tuntuu meillä välillä heittävän häränpyllyä, mutta älä nyt siitä ota itsellesi paineita. Joskus vaan elämä yllättää meitä asioilla, joihin emme voi itse vaikuttaa. Se että istutat jonkun kesäkukan väärään paikkaan ja sen sopimattomuus paistaa silmiin koko kesän ajan, ei ole ehkä samaa vaikeusluokkaa, kuin vaikka että joku läheinen kärsii, vaikkapa vakavasta sairaudesta.

Olen halunnut tuoda omissa blogi-kirjoituksissani aina palan diakoniaa esille. Joskus kerron elämän oikeista varjopuolista, koska uskon että aurinko paistaa sinnekin risukasaan, jossa risut ovat niin tiheänä, että luulisi olevan ainainen yö.

Viime aikojen positiivinen kokemus diakoniasta kulminoitui siihen, kun Kuopion Vamos- nuoret tulivat Männistön kirkolle ja rakensivat meidän timpurin kanssa upean pation, kirkon eteen. Tai maalasivat hienon kesäkahvilamainoksen kankaalle. Tai että seurakuntamme vapaaehtoiset ovat jo kahtena keskiviikkona palvelleet kesäkahvila Johanneksessa. Tämä on saanut naaman sellaiseen hymyyn, jossa poskilihakset lepäävät leppoisesti.

Tällä on myös ollut sellainen positiivinen jatkovaikutus, että ihmiset ovat sanoneet: -tällaista me olemme odottaneet, tämä kesäkahvila on niin ihana: -Olette tuoneet kirkon tähän meidän keskellemme! Tosiasiassa kirkkohan on edelleen siellä missä ihmiset ovat, puitteet voivat vaan vaihdella hiukan värikkäämmin. Tähän positiivisuuden tilaan ja iloiseen diakoniaan liittyy kaksi taikasanaa: -voisitko auttaa minua ja yhteisöllisyys. Yhdessä hyvän tekeminen luo positiivisuutta ja jopa räntäsateinen kesäpäivä voi olla mukava, kun pääsee yhdessä tekemään hyvää.

Vaikka tuntuisi välillä siltä, että jotkut asiat jäävät jotenkin kesken tai ovat muuten vähän rempallaan, voi olla armollinen itselleen. Tehdään asioita silloin kun niitä pystytään ja oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Pyydetään apua, jos tuntuu ettei itse osaa tai pysty. Voi sitä joskus kilauttaa kaverille ja sanoa, tuletko auttamaan, kun en itse osaa. Ja jos sinulla aikaa, voit tulla meille Johanneksen kesäkahvilaan yhteisöllisille kesäkahveille keskiviikkoisin klo 10-13 aina 5.7 saakka.

Ensiviikollahan on jo juhannus, Johanneksen kahvilassa paistamme vohveleita ja laulelemme yhteislauluja. Nyt on mahdollisuus tulla ihan valmiille. Otetaan rennosti, kesä on vain kerran vuodessa.

Siunattua kesää sinulle <3

Sami Mitsman

Männistön seurakunta, diakoniatyöntekijä

Jätä kommentti

*