Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

TORILLA KYNNYS MATALALLA

 

Helatorstaina kansa virtasi torille. Näin tapahtui ainakin niillä paikkakunnilla, missä jumalanpalvelus järjestettiin torilla. Reformaation merkkivuoteen liittyen seurakuntia oli kehotettu juhlapäivänä jalkautumaan kansan pariin.

Vuoden mittaan seurakunnat saavat monenmoista ohjeistusta käyttöön otettaviksi toiminnan eri tasoilla. Säädösten viidakkoon on vaarassa eksyä. Kehotus viettää jumalanpalvelus torilla erottui edukseen. Tosin etukäteen idean toimivuutta myös epäiltiin. Millainen on sää? Tuleeko sinne ketään?

Uutiset eri puolilta Suomea ovat todistaneet epäilykset turhiksi. Kävikin päin vastoin. Sää suosi ja paikkakuntien keskeiset kokoontumispaikat täyttyivät Sanan kuulijoista. Kyllä papin sydäntä lämmitti, kun kansaa virtasi torin joka kulmalta. Jo jumalanpalveluksen kuluessa virisi tunne, että tapahtuma lämmittää muidenkin mieliä. Tunne todellistui, kun kirkkokahveilla kovin kiiteltiin jumalanpalveluksesta ja toivottiin tällaista lisää.

Toteutimme Suonenjoella torijumalanpalveluksen kansanlaulukirkkona. Lauloimme Anna-Mari Kaskisen tuttuihin kansansävelmiin tekemiä lauluja. Lauluihin oli helppo yhtyä. Sanat ja sävelet koskettivat. Näinhän Lutherkin sai kansan laulamaan sanoittamalla tuttuja sävelmiä.

Piispa Jari Jolkkonen totesi saarnassaan Kuopion torilla, että uskonpuhdistuksessa ei ollut kyse oikean uskon, vaan väärien tapojen puhdistamisesta.

Mitkä meidän tapamme vaativat puhdistamista? Yleisöryntäys torijumalanpalveluksiin herättää kysymään, onko kirkkomme moninaisissa toimintatavoissa jotain korjattavaa. Vaatiiko toimintakulttuurimme puhdistusta, turhan karsimista, kohtaamiseen keskittymistä?

Helatorstain torimessuista uutisoitiin, että torille jalkautuminen oli osa reformaation 500-vuotisjuhlintaa. Voisiko jalkautuminen olla muutakin kuin vain osa juhlaa? Voisiko se olla tavallista arkea?

Suuri osa seurakuntien työstä, erityisesti diakonia ja sielunhoitotyöstä onkin juuri jalkautumista elämän keskelle ihmisten vierelle. Mutta kokoava toiminta jää usein etäälle komeiden rakennusten kätköihin. Kynnys kirkkoihin ja seurakuntasaleihin on korkea. Rakennusten kätköihin jäävät liian usein myös seurakunnan osaava työntekijäjoukko.

Mitä tapahtuisi, jos seurakunnan työntekijät jalkautuisivat muulloinkin kuin vain osana juhlaa?

Ismo Haapanen

Kirkkoherra, Suonenjoki

Jätä kommentti

*