Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Tule ja katzo!

kuva S.Mitsman

Sanotaan, että yhteisössä on voimaa. Se yhteisö voi olla missä tahansa tai millainen tahansa?

Mutta onko  yhteisö itsessään  voimaannuttava? Ei kaiketi. Se on vähän niin kuin vesilasi. Jos olet janoinen, otat lasiin vettä mutta jos jäät vain tuijottamaan tuota vesilasia niin eipä se taida paljonkaan auttaa janoosi. Samoin jos sinulla on nälkä ja kattilassa on maittavaa ruokaa, pelkkä ruoan tuoksujen haistelu ja kertominen siitä miten hyvää se on, ei vie nälkääsi pois.

Tai jos sinulla on kylmä ja sinulla on uuni sekä kasa puita ja vieläpä tulitikut. Pelkästään tulen lämmöstä haaveilu ei sinulle tuo lämpöä.

Niinpä ei yhteisökään itsessään voimaannuta, vaan se mitä sen yhteisön sisällä on. Jos uskaltaudut siihen yhteisöön itse mukaan, huomaat että pikkuhiljaa alat saada voimaa niistä asioista mitä sen yhteisön sisällä on. Toki yhteisö voi olla myös sellainen jossa kaikki voimat hupenevat tuon tuostakin joka tapaamisen jälkeen. Olo voi olla joka kerta tavattuanne kuin loppuun väännetyllä tiskirätillä. Silloin on hyvä miettiä, onko tämänkaltainen yhteisö kuitenkaan minua varten?

Suomessa on totuttu siihen, että joka kaupungissa ja kunnassa on jos jonkinlainen kirkko pystyssä. Vuosia takaaksepäin Helsingissä asuessani kotini ympärillä oli viisi erilaista kirkkoa. Tuolloin en kuulunut vielä luterilaiseen kirkkoon vaan katselin niitä hiukan kauempaa ja ulkopuolelta.

Mieleni teki mennä kyllä sisälle, mutta ajattelin, että kun en kuulu tuohon yhteisöön niin mitäpä se minulle voisi antaa. Mielestäni kirkot olivat kauniita ja rauhoittavia paikkoja, mutta tyydyin katselemaan niitä ulkoapäin. Omat ennakkoluuloni ja sisäiset pelkoni olivat tehneet mielikuvistani esteen astua kirkon ovesta sisään.

Pystyn ymmärtämään erittäin hyvin sinua ystäväni, joka kuljet kirkkosi ohi kerta toisensa jälkeen, etkä ehkä uskaltaudu astua kynnyksen yli. Kirkkoon meneminen voi tuntua vaikealta tai kynnys voi tuntua korkealta. Vaikka sinulta ei  kysytä jäsenkirjaa tai että miksipä tänne tulit. Sinut toivotetaan kyllä tervetulleeksi.  Voit ehkä ajatella, että  kirkko ei ole sinua varten, mutta toisaalta mistä voit tietää mitä seinien sisällä ja siinä sinun lähelläsi olevassa yhteisössä tapahtuu jos et tule katsomaan.

Diakoniassa kuulee joskus kommenttia: -ajattelin ottaa nyt vastinetta kirkollisverolleni taloudellisen avustuksen muodossa. Kirkko ei toimi kuitenkaan tällaisella periaatteella. Apua kyllä tarjotaan, mutta ei velaksi eikä velvoitteesta. Kyllä sinä saat vastinetta kirkollisverollesi ihan varmasti satakertaisesti ja vieläpä tuhatkertaisesti, sillä Jumala ei ole pihi vaan Hänen siunauksensa on runsas jokaiselle ihmiselle.  Raamatussa kerrotaan, kuinka  Pietari ja Johannes kulkivat kohti temppeliä. Temppelin edustalla oli nk. kaunis portti, jossa kerjäläiset kerjäsivät päivittäisiä almujaan. Kun eräs kerjäläismies joka oli rampa, oli laitettu siihen portin viereen jälleen kerran kerjäämään, hän tavattuaan Pietarin ja Johanneksen sanoi: Anna almu! Pietari ja Johannes olisivat voineet pysähtyä noin sekunniksi miehen kohdalle ja pudottaa almun hänen hyväkseen ja jatkaa sitten matkaansa. Mutta mitä he tekivät? Pietari sanoi: -Katso meihin.  Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta sitä mitä minulla on sitä minä sinulle annan: Jeesuksen, Kristuksen Nasaretilaisen nimessä -nouse ja kävele.

Pietari auttoi tuota miestä nousemaan ylös ja raamattu kertoo, että hänen jalkansa vahvistuivat. Hän pystyi kävelemään ja vieläpä hyppelemään. Kansakin ihmetteli mitä oikein tapahtui, sillä he tunnistivat hänet mieheksi, joka tuotiin tuon portin luokse jokaisena päivänä, kun ihmiset menivät temppeliin. Jos mies ei olisi pyytänyt, hän ei ehkä olisi saanut mitä sai. Eikä hän suurimmissa unelmissaankaan olisi uskonut, että hän saisi terveyden. Hänenhän piti saada vain yksi almu perustarpeisiinsa.

Jos et maista et voi tietää miltä joku asia maistuu, vaikka se sinulle kuvailtaisiin kuinka maukkaaksi tai karvaaksi tahansa.

Suosittelen juomaan sen raikkaan veden lasista että janosi sammuu tai syömään sen hyvänmakuisen ruoan jotta nälkäsi lähtee ja sytyttämään uuniin tulet jotta et palelisi.

Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

Tule rohkeasti kirkkoosi, katsele rauhassa ja istuudu ja levähdä. Arjen ja kiireen keskellä itse Kristus on valmis palvelemaan sinua. Tiesitkö, itseasiassa kirkko pelkkänä rakennuksena ei ole kirkko, vaan se kirkko olet juuri sinä.

 

Sami Mitsman, Männistön seurakunnan diakoni

Jätä kommentti

*