Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Syöpä

Syöpä on vakava sairaus, vuan ei siihen koko aikoo niin kuolemanvakavasti kannata suhtautua. Itekseen kotona öhöttäissä ja kuolemoo ootellessa, mielala suattaa painua maton alle, mikkää ei tunnu miltää ja ajatukset kiertää toivotonta kehhee. Suattaa tuntua, jotta tämä oli nyt tässä eikä mittää kannata ennee ies yrittee. Männööhän se aika niinnii, vuan siinä suattaa männä parraillaan tai pahimmoillaan pitkään ja tulla pitkä aika noutajooo ootellessa.

Muihin immeisten reaktiot voipi vähä eristee ja tuuva yksinäisyyttä, kun ei jaksas kuunnella sitä kauhistelua ja voivottelua, jota sairastuminen tai etennii pitempi sairastaminen kanssakulukijoissa suattaa aiheuttoo. Ehkä ei myöskää halua nähä sitä spanielinkatseista sääliä, jolla syöpäläisiä monesti katotaan. Tosin onneks on enempi niitä, jotka haluaa ja ossoo olla sairastuneen tukena ja tuovat elämään illoo ja tavallisen elämän asioita. Eikä siinä tukena olossa tarvihe juurkaa sen enempöö kun kuulevat korvat ja lämmin syvän.

Onhan se ihan ymmärrettävvee, jotta syövättömmiin tahi ainakii diagnosoimattomiin suattaa olla hankala käsitellä syöpäasioita. Ja kun ei oikein tiijä mitä sanos toiselle, tulloo herkästi mieleen vuan surullisia tai jopa kauhutarinoita siitä, miten moni ystävä/sukulainen/tuttava/työkaveri/ nuapuri/julukkis /siskonkumminkaima on sairastuna, mitenkä se on kärsinä ja mitenkä moni on kuolluhii siihen. Siinä sittä sairastunu lohuttaa niinsanottua tervettä, jolla on niin kovia ja raskaita kokemuksia ja joutuu polonen kaiken lisäks vielä kantamaan tämännii sairastuneen kuormoo.

Joka kolomas sairastuu jossain vaiheessa elämeesä syöpään, joten siitä on tullu ylleisempi ja sen tähen ehkä tavallisempikii asia. Lähes aina sairastuminen on järkytys, vaikka se ei oo ennee yhtäkun kuolema. Siltä tosin alussa suattaa tuntua. Vuan osa sairastuneista paranoo, osalla se uusii ja paranoo tai siitä tulloo loppuelämän seuralainen. Nykyään uusiutuvoo syöpee sairastavattii suattaa hoitoin avulla ellee monia, monia vuosia ja yllättee monet pikasen kuoleman ennustajat usseempaannii kertaan.

Vaikka vähä kärjistän, en vähättele sairastuneita, läheisiä enkä sairauven vakavuutta. Mut elämän, sairauven ja oman ihtesä ottaminen liian vakavasti suattaa tehä päivistä raskaita. Yhtenä tavotteena tälle kirjutukselle on kannustoo immeisiä elämään niin tavallista elämee kun vuan pystyy ja estämään mieltään sairastumasta syöpään. Jos niin käypi, kaikki elämässä tapahtuu syövän ehoilla ja ajatukset pyörii meleko pitkälle vuan siinä. Mittää ei voi tehä, suunnitella eikä ehke aatellakkaa syövän takia ja kaikki puhheet pyörii vuan sen ympärillä. Eikä sillon oo mukavoo tai hyvä mieli kellään. Kannattaa suuntautua elämään ja tavallisen arjen asioihin.

Syöpään sairastuminen aiheuttaa monesti kriisin. Sairauteen soppeutuminen ja sen hyväksyminen osaksi ommoo elämee on meleko pitkä rosessi. Vuan jos pystyy jakamaan kokemuksiaan muihin saman kokeneihin kansa, elämä helepottuu. Puhun suu vuahossa vertaistuen puolesta, kun oon piässy omassa ja muihinnii elämässä näkemään ja kokemaan sen merkityksen ja vaikutuksen. Tietysti pittää muistoo, että jos elämä männöö sairauven takia liian hankalaks, kannattaa hakkeutua ammattiavun piiriin.

Sairastunut joutuu monesti miettimään ja käymään läpi semmosia asioita, joihin lähheiset ei oo valamiita tai joihin heijän voimavarat ei riitä. Joskus sairastuneella on liian isot ootokset toisten suhteen tai ei vuan ossoo siinä järkytyksessään arvoija tai nähä miten paljo kuormittaa lähheisiään. Sairaihin ongelmilla ei oo yksinoikeutta eikä enssijasuutta toistennii elämässä eikä sairastuneilla oo oikeutta miäritellä kenen ongelma on riittävän iso valitukseen, vaikka toisten ongelmat suattaakii tuntua meleko mitättömiltä ommiin rinnalla. Kaikilla on omat ongelmasa ja tapasa reagoija niihin, ja oma napa on kuitennii kaikilla lähinnä.

Tämmöstä ajatuksenvirtoo puluputti tällä kertoo ja summa summarum: jos oot sairastuna syöpään tai oot sairastana sitä jo pitempään (tai oot sairastunneen läheinen): elä jiä itekseen märehtimään, eti itelles vertaisia. Aukase suus hoijossa ollessas ja tutustu toisiin tai mäne infuusioyksikön vertaistukihenkilön juttusille. Vertasia löytyy myös heleposti nuamakirjan ryhmistä tai paikallisesta syöpäyhistyksestä.

Sairastuneihin lisäks lähheisettii tai muuten asiasta huolestunneet voipi varata huasteluaijan yhistyksen sairaanhoitajalle, ihanalle, isosydämiselle Virpille. Suat purkoo mieltäs immeiselle joka ymmärtää ja tietää syövistä. Kysäse tukihenkilöö, jos tunnet semmosta tarvihtevas ja/tai tule mukkaan ryhmiin, niissä voipi ja suapi tuulettoo vappaasti kieltään ja mieltään, suapi itelleen tukkee ja voipi tukkee toisia saman kokeneita. Ja paria ryhmee ohjoovana voin kertoo, jotta harvon tullo naurettua niin kun syöpäryhmässä.

 

Jätä kommentti

*