Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Juhani Ahon museo

Kesällä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä hienoja kulttuurikohteita löytyy läheltäkin. Ja mikäs sen mukavampaa kuin maakuntamatkailu aurinkoisella säällä maisemia ihaillen. Kivikoulun näyttelyn lisäksi vierailin Juhani Ahon museossa. Koljonvirran vieressä Mansikkaniemellä sijaitseva museo on kirjailija Juhani Ahon (1861-1921) lapsuuskoti. Ahon isä, Theodor Brofeldt (1837-1914), toimi Iisalmen seurakunnassa pappina huimat 55 vuotta.

Etualalla punainen kotikoulu, jossa Juhani Aho oli tätinsä opissa ja taustalla navetta.

Juhani Ahon (aiemmin Theodor Brofeldtin) työhuone.

Museo perustettiin 1958 ja esineet on koottu pikkupappilasta (nykyinen museo) ja isosta pappilasta (rovastila). Kaikilla esineillä on siis yhteys Juhani Ahon aikaan, vaikka sisustus ei nykyisellään olekaan täysin sellainen kuin Ahon lapsuudessa (1865-1876). Esimerkiksi Theodor Brofeldtin työhuone on museoimisen myötä muutettu Juhani Ahon työhuoneeksi. Pappila koostuu viidestä peräkkäisestä huoneesta: työhuoneesta, salista, makuuhuoneesta, ruokasalista ja keittiöstä. Pihamaalla on kaksi aittarakennusta, entinen koulurakennus, navetta ja saunarakennus. Näiden lisäksi pihapiirissä on myös Ruotaanmäestä siirretty tuulimylly ja Koljonvirralta siirretty ”sota-aitta”.

Museossa on kaksi kerrostumaa: Theodor Brofeldtin isännöimä pappilan aika ja Juhani Ahon esineiden kautta syntyvä myöhempi historia. Huoneen mielenkiintoisin esine on varmasti itse kirjoituskone. Ahon käytössä ovat olleet myös kirjoituspöytä ja -tuoli. Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija. Työhuoneen vitriinissä on hänen alkuperäinen käsikirjoituksensa Siihen aikaan kun isä lampun osti (1883).

Theodor Brofeldt oli naimisissa 1860–1899 Karolina Fredrika Emelie Snellmanin (k. 1899) kanssa, ja he saivat kymmenen lasta, joista vanhin oli Juhani Aho. Brofeldt meni toisen kerran naimisiin 1901 kansakoulunopettaja Hanna Emilia (Emma) Wartiaisen kanssa.

Sali.

Vaikka museo on nimetty Juhani Ahon mukaan ja esillä on hänelle kuuluneita esineitä, minulle Theodor Brofeldt muodostui lopulta mielenkiintoisemmaksi persoonaksi. Oppaan johdolla esineet ja sitä kautta historia muodostuivat eläväksi. Brofeldt osoittautui papin virkansa lisäksi taitavaksi puusepäksi, sillä esillä oli paljon hänen valmistamiaan esineitä. Hän teki esimerkiksi lapsille leluja. Hauska yksityiskohta Theodorin persoonasta paljastui, kun kuulin hänen saarnanneen savolaisittain. Ilmankos hän oli niin pidetty ammatissaan, kun suarnoja suatto kuunnella iha omalla murteella.

Ruokasali.

Keittiö.

Seurusteluun ja edustukseen tarkoitettu sali sekä ruokasali olivat kalustuksiltaan hienoja ja kauniita, mutta sisällöltään köyhiä. Niissä toki tapahtui aikakaudelle tyypillinen sosiaalinen kanssakäyminen, mutta minulle oikea elämä asui piikojen ja renkien keittiössä. Brofeldteilla oli kuulema kolme piikaa ja yksi renki sekä ns. ”Istukas-Pekka”. Pekka oli koditon ja huono jaloistaan, joten hän istui ja hänen tehtävänsä oli päreiden kiskominen. Istukas-Pekka valmisti noin 20 000 pärettä vuodessa.

Piimäleili.

Keittiön hyllyllä oli paljon esineitä, joita löytyy varmasti kaikista kotiseutumuseoista. Tarinat niiden takana kuitenkin erottavat ne toisistaan. Piimäleiliin liittyi erikoinen tarina. Brofeldteilla oli lemmikkisammakko Löpö, joka sujautettiin piimäleiliin. Löpö piti piimän tasaisena polskimalla leilissä.

Minulle museon merkityksellisin esine muodostui ”tavallisesta” puisesta puurokauhasta. Hyllyllä lepäsi isokokoinen puurokauha, jonka varteen oli kaiverrettu risti. Olin nähnyt oman työni puitteissa samanlaisen ristin toisenlaisessakin esineessä, mutten silloin osannut yhdistää mihin risti liittyi. Opas kertoi, että kyseisellä kauhalla on jaettu pappilasta ”ruskeaa velliä” nälkää näkeville suurten nälkävuosien aikana 1866-1868. Aihe nousi ajankohtaiseksi hetki sitten kun uutisoitiin, että irlantilais-suomalainen historioitsija Andrew Newby etsii Suomesta suurten nälkävuosien muistomerkkejä. Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta otsikolla: 150 vuotta sitten alkoi katastrofi, jota Suomi ei juuri muistele.

Rantasauna.

Juhani Ahon museo on monitasoinen matka historiaan. Oppaan johdolla esille pääsee paitsi Juhani Ahon saavutukset, mutta etenkin hänen isänsä Theodor Brofeldtin ammatti ja sitä kautta Iisalmen kulttuurihistoria. Mansikkaniemi sijaitsee kauniilla paikalla aivan Koljonvirran kupeessa, joten sijainti saa muistelemaan myös kuuluisaa Koljonvirran taistelua 1808. Omalla vierailullani taistelujen tunnelmaa ei tarvinnut juurikaan pakottaa, sillä museon vieressä Koljonvirta Teatteri esitti huikeita arvosteluja kerännyttä Tuntematonta sotilasta. Pihalla seisoi sota-ajan auto ja armeijapukuihin sonnustautuineita sotilaita. Museokierros sai vielä ylimääräisen lisäsäväyksen.

Juhani Ahon museo on avoinna vielä 31.8. saakka joka päivä klo 10-18.

Jätä kommentti

*