Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Savolaisuudesta

Jussi Kuosmanen kirjoitti jokin aika sitten blogissaan otsikolla ”Savolaiset rasismin kohteena”. Hän nosti esiin sanontoja, joissa nauretaan pilkallisesti savolaisille. Tekstissä sivuttiin myös ajatusta siitä, kuinka savolaiset eivät uskalla enää käyttää murrettaan. Olisi tehnyt mieli laittaa omakin lusikka keskustelupalstasoppaan, mutta onneksi annoin pölyn laskeutua. Minullakin on ollut olo, että Savon ulkopuolella on vähän noloa puhua omalla murteellaan. ”Siistin” puhettani esimerkiksi opiskelemaan muuttaessani ja männöö muuttui muotoon mennee, tulloo -> tullee, kahtoo -> kattoo. Kaksoiskonsonanteista savolaisen on hankala päästä kokonaan eroon, koska ne luovat puheen soinnin. Pienillä muutoksilla sanat olivat kuitenkin lähempänä perusmuotoja: mennee -> menee, tullee -> tulee, kattoo -> katsoo.

Toisaalta kukaan ei ole painostanut minua muuttamaan murrettani, olen tehnyt sen itse. Kun aloin ajatella asiaa, kyllä minuun ovat alitajuisesti vaikuttaneet nuo Kuosmasenkin esiin tuomat ”vitsit”: ”Pönttövuoren tunneli on rakennettu siksi, että savolaisetkin pääsevät Suomeen”; ”kierot savolaiset” ja ”Kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle”.

psa-17

Opiskelukaupungissa sai kuulla lähinnä yleiskieltä, joten kyllä sitä omaa murretta alkoi vähitellen kaivata. Savon ulkopuolella oleskelu teki hyvää myös itsetunnolle, sillä niiden vuosien aikana aloin arvostaa ja olla ylpeä omasta murteestani. Täyttä auvoisuutta se ei kuitenkaan ollut, sillä huomasin itsekin, että savolaisilta harvoin saa suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Aloin kiinnittää tähän piirteeseen huomiota, ja on oikeasti todella ärsyttävää, että kysymykseen vastataan kysymyksellä, jos haluaisi vain nopean vastauksen.

vaisala_6

Viimeisin muisto on, kun tiedustelin ”Onko täällä virkkuukoukkua?” ja toinen vastaa: ”Mitä sinä sillä teet?” Minä ehdin jo siinä vaiheessa miettiä närkästyneesti, että miten toinen voi kysyä mitä virkkuukoukulla tehdään? No virkataan tietysti!? Mutta toinen ajatteli jo seuraavaa vaihetta: kysymys Mitä sinä sillä teet? sisälsi jo vastauksen: on meillä, mutta mitä teet, jotta osaan etsiä sinulle oikean kokoisen koukun.

kpo-2

Hyvä esimerkki on mielestäni myös se, kun savolainen vie autonsa huoltoon. Hän jättää auton korjaamolle ja sanoo huoltomiehelle: Jokohan sen huomenna sais? Kysymys sisältää kaksi merkitystä: vilpittömän tiedustelun siitä, joko auto on huomenna valmis, mutta lauseeseen kätkeytyy myös pyyntö: tarvitsisin sen huomenna.

Kysymyksiin siis piilotetaan useita merkityksiä, jotka eivät aina ulkopuolisille avaudu. Mutta kysymyksillä myös tunnustellaan sen toisen ajatuksia ja mielipiteitä, jotta ei vaikutettaisi päällepäsmäreiltä. Savolaiset ovat ystävällisiä ja huomaavaisia, kun meidät ymmärtää oikein.

pjt_1

Itse olen eniten ylpeä siitä, että savolaisille voi mennä huoletta juttelemaan missä ja milloin vain. Vaihdan esimerkiksi aamuisin kuulumiset tutun bussipysäkkinaisen kanssa. Ulkopaikkakuntalainen nainen tiedusteli parikymppiseltä nuorelta mieheltä, että millä pysäkillä hänen kannattasi jäädä pois, ja tuo kysymys kirvoitti mukavan small talk-keskustelun noiden kahden välillä, jota seurasin sivusta. Häkellyttävin esimerkki savolaisen ystävällisyydestä, jota olen hetkeen todistanut, sattui seuraavasti. Kaksi naista keskusteli bussissa kesäkukista. Toinen oli kukkansa jo istuttanut, toinen ei tunnustautunut viherpeukaloksi. Hän kuitenkin harmitteli, että oli aikoinaan omistanut elämänlanka-kasvin, jota hänellä ei enää ollut. Vieressäni istuva nainen puuttui keskusteluun ja huikkasi, että hänen puutarhassaan elämänlankaa on riesaksi asti, että tervetuloa vain noutamaan. Varoitteli kuitenkin sen nopeasta ja sitkeästä leviämisestä. Näin nainen sai omaan puutarhaansa kaipaamansa kasvin.

kpo

Itsekin omaan tällaisen ”väliin huikkaamisen” piirteen. Asiakaspalvelutilanteen sivussa kuulin kolmen naisen pohtivan lounaspaikkaa. Huikkasin väliin, että paikat A ja B ovat suosittuja, ja naiset kiittivät iloisesti. Olivat kuulema toista paikkaa jo etukäteen harkinneetkin. Tuon väliin huikkaamisen seurauksena sain kiitosta siitä, että savolaiset juttelevat tuntemattomille. Tekevät vieraan olon tervetulleeksi. Kaksi naisista oli Tampereelta ja kolmas Pohjanmaalta. Eivät kuulema niillä seuduilla saa samanlaisia kohtaamisia kuin Savossa. Kiitosta tuli myös Kuopion isokokoisista tiekylteistä, joista näkee nopeasti auton ikkunastakin, että mikä katu on kyseessä. Jätin mainitsematta, että isokokoisuuteen vaikuttanee se, ettei Itä-Suomessa tarvitse kirjoittaa kadunnimiä myös toisella kotimaisella, mikä pienentää tekstien kokoa rannikolla.

sankimaki-5

Vaikka me savolaiset olemme höpötteleväistä kansaa, on meissä se suomalainen ominaisuus, jossa henkilökohtainen reviiri tulee jättää. Keskustellessa ollaan mukavan matkan päässä toisistamme, jolloin keskustelu pysyy luontevana ja lupsakkana.

Savolaisuus myös yhdistää. Keski-Suomessa vuokranantajan kasvot kääntyivät aurinkoiseen hymyyn, kun kuuli mistä sitä ollaan kotoisin: No minunkin vaimoni on savolainen! Ja siitä virkosi jälleen keskustelu rakkaasta Savonmuasta. Höpöttelin rappukäytävässä erään vanhan herran kanssa, kun hän murteesta tarttui kotipaikkaani ja alkoi kertoa, kuinka hän oli joskus ollut ihastunut savolaiseen tyttöön.

svrl_10

Kaikilla on persoonakohtaisia eroja. Höpötteleviä ja helposti lähestyttäviä tai hiljaisia ja sulkeutuneita löytyy läpi maan, mutta ehkä meillä savolaisilla on pieni etumatka ihmisten lähestymiseen. ;) Savolaisuus näyttäytyy minulle tänä päivänä positiivisemmassa valossa kuin koskaan aiemmin.

Kommentit

  • eerojh

    Tuttua on, ja ehkä vähän paremmin tuota identeettiä ja alkuperää olisin voinut tuoda esiin Helsingin Kauppakorkeakoulussa (monta kymmentä vuotta sitten…), mutta mualaispoekana vähän turhan ujo sellaiseen. Suorastaan ylpeä olen kuitenkin ollut syntyperästä aina, ja ulkopaikkakuntalaiset matkailijat ja muutkin kulkevaiset ovat todellakin tunteneet olonsa enimmäkseen kotoisaksi savoilaisten palvelujen käyttäjinä, kokemusta on muutenkin mutta myös myös matkailu- ja ravintola-alalta 1960-1990 lukujen ajalta.

    • Henna Hietainen

      Kiitos Eero kokemuksesi jakamisesta. Nuorempana huomasin itsekin vähän ujostelevani muualla kulkiessa savolaisuutta. Mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän uskaltaa rohkeasti olla oma itsensä ja ennen kaikkea ylpeä murteestaan/kotiseudustaan.

  • seija hämäläinen

    Sivumerkitykset ja tunnustelu, siinä kaksi tärkeää piirrettä savolaisessa jutustelussa. Savolaiselle puhuminen ei ole vain sanojen tuottamista, vaan sanojen vaihtaminen on jännittävä peli, jonka kulkua ei voi aavistaa etukäteen. Savolaisilla on ollut small-talk hallinnassa ennen kuin se on keksittykään.

    • Henna Hietainen

      Hyvin sanottu Seija! Puhuminen ei ole savolaisille vain puheen tuottamista, vaan kielellä pelaamista. ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.” ;) Minusta tuntuu, että ainakin omissa kohtaamisissani olen huomannut, että savolainen elää siitä höpöttelystä. Höpöttely pitää savolaiset elossa ja innoissaan, ja kun tähän annetaan mahdollisuus siihen myös tartutaan.

Jätä kommentti

*