Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Tanssii itikoiden kanssa

Dada Masilo hakee hyvitystä wili-henkenä. Ja vilkuttaa taiteelliset hyvästit vuoden 2017 Kuopion tanssifestareille. Kuva: Stella Olivier.

Nyt on Kuopion tanssifestari ohi ja me suomalaiset katsojat olemme tanssineet jo läpi juhannuksen itikoiden kanssa. Niiden koreografia on varsin tunkeilevaa, mutta tarkasti osutetuilla taputusaplodeilla nämä pienet tanssijat saa järjestykseen.

Itikanraatojen keskellä mietin kulunutta viikkoa. Mitä antoi viiden päivän uppoutuminen tanssifestareille?

Lomaa tietoisesta olemassaolosta, flow-hetkiä yhdessä kokemisen kautta. Tällaista lomaa tarjosivat ennen kaikkea Xie Xin Dance Theaterin ”from IN”, Dada Masilon ”Gisellen” toisen puoliskon hurjien punaisten henkien rytmikäs, pitkä ja loppua kohti koko ajan kiivastunut tanssi sekä barcelonalaisen Iron Skulls -ryhmän ”Sinestesia” break dance performanssi. Heidän esityksissään unohdin itseni ja olin vain onnellinen, että sekä näen että kuulen.

Ihmisenä olemisen tiedostamista. Jossakin haastattelussa festareiden taiteellinen johtaja Jorma Uotinen pohti että tanssin kokeminen liikaa tiedon kautta ei ole se paras tapa ottaa näkemäänsä ja kuulemaansa vastaan. Mutta joissakin esityksissä päällimmäiseksi nousi juuri ihmiselon ja -yhteisöjen välisten suhteiden eksistentiaalinen pohdinta.

VerTeDance-ryhmän ”Correction”, Israel Galvanin ”FLA.CO.MEN” ja israelilaisen Vertigo-ryhmän ”Yama” olivat tiedostavia, jopa filosofisia sisällöltään. Tietenkin tanssi ja liike olivat niissä sisällön välittäjinä – kuten myös lavasteet.

Vertigon tummasävyinen, ahdistavaa uhkaa huokuva ja Lähi-Idän rankkaa tilannetta peilaava esitys oli päivänpolttavuudessaan suorastaan väkivaltainen, mutta kyllä senkin lopussa kotelokopastaan kuoriutunut Vapaus silti näytti uhmakkaasti keskisormea sortajille.

Vertigon ”Yama”. Kuvat: Petri Laitinen/Kuopio tanssii ja soi.

Uusia fyysisiä kokemuksia liikunta- ja tanssikursseille osallistumisesta. Monien esitysten katsomossa istumisen vastapainoksi liikunnalliset kurssit ovat tervetulleita välipaloja festariohjelmassa.

Älyllistä ravintoa ja tietoa perinteisemmässä muodossa  festareiden seminaareista. Niiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta aina niistä löytyy jokin yhtymäkohta jos ei nyt suoraan tanssiin niin ainakin taiteeseen. Olisinpa ehtinyt ”Otetta aivoista” -seminaariin, mutta valintoja oli pakko tehdä – kun jossakin välissä piti jäsentää näitä blogejakin!

Tanssikoulujen On stage -numeroista  tuntumaa siihen, millaista tanssia Suomen ja naapurimaidemmekin tanssikouluissa opetetaan ja harjoitellaan. Esityksiä olivat arvioimassa Jorma Uotinen ja toinen pitkän linjan tanssiammattilainen Hannele Niiranen. Oli jännittävää kuunnella heidän antamiaan arvioita ja verrata omia näkemyksiään ja vaikutelmiaan niihin.

Kuopio tanssii ja soi -festareiden tarjonta oli oikea runsaudensarvi!

Sokerina pohjalla oli vielä ystävien ja sukulaisten tapaaminen tanssin ympärillä tai ainakin ihan vain siitä syystä, että vietin tavallista pitemmän ajanjakson Kuopiossa tavallisen läpijuoksun asemesta. Ehdin tutustua viiden eri ravintolan ruokatarjontaankin.

Ja miettiä että josko sittenkin ostaisin sen eläkeiän asuntoni Kuopiosta…Silloin sitä ehtisi talkootöihinkin festarin järjestäjiä jeesaamaan!

Jätä kommentti

*