Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Rakkautta ilmassa!

RAKKAUTTA ILMASSA Rakkautta kantaa kevään hurma tuoksu, aurinko ja valo, pienen puron juoksu. Puron lehden päältä lensi perho hento, ikkunaani istui, siihen päättyi lento. Odotteli siinä, rakkautta vailla, kunnes saapui sulho. komein näillä mailla. Rakkautta antoi kultasiivellensä, aurinko ja valo loisti vierellensä! 5.5.2017 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Kevät kynnyksellä

Kevät kynnyksellä Hanki kimmeltää keväinen. Aurinko paistaa ja tuuli tuo tuoksuja oudoilta rannoilta. Pakko on riisua talven kerrosta,  antaa lämmön valua jäykkiin jäseniin. Riemukasta on tuntea iholla kevättuulen hellä kosketus ja aistia jotakin uutta… 8.3.2017 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Ikkunakuvat

Ikkunakuvat Aina kotini ikkunoista loistaa taulu uus’, joka aamu ja ilta eri ihanuus. Vuodenaikojen koko kirjo täyttää sydämen, kun ne aina vuorollansa maalaa pihan sen. Kaiken aikaa ihmettelen luonnon maisemaa, kun se tuopi ihmiselle taiteen sanomaa. Kun uudet taulut ripustetaan luonnon ikkunaan, kiireisesti silloin juoksen niitä katsomaan. Seesteisyys ja rauha silloin valtaa sydämen. On, kuin […]

Lue lisää

TALVITAIDETTA

TALVITAIDETTA Talvitaiteen mestari on ovet avannut ja näyttelyyn näin mökeistänsä kansan kutsunut. Hän asettelee kuviansa joka ikkunaan ja joka puuhun, pensaaseen hän maalaa taidettaan. Jos katsoja nää kuvat kaikki joskus nähdä vois,  se sielulle ja sydämelle onnellista ois`. 21.1.2017 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Onnen maa

ONNEN MAA Missä lienee Onnen maa, jonne voisi kulkea, olla siellä rauhassa, ilon syliin sulkea? —- Oisko metsän takana, minne päivä kumartuu, vaiko kultapilven alla, mihin ilta sumentuu? —- Uusi Vuosi lahjoittaa onnen maan ja lumouksen, jos vain kuulet kuiskeen sen sydämissä ihmisten! —- SYDÄMELLINEN ONNENTOIVOTUS YSTÄVILLE JA RUNOJEN LUKIJOILLE VUODELLE 2017! 1.1.2017 Kirsti Viljamaa

Lue lisää
Ilomantsilainen joulutupa

Joulutunnelma

JOULUTUNNELMA Tuvassa lämpimässä odotin Joulua kerran. Takana pianon soitto julisti syntyä Herran. Kynttilät valoa loisti, välkettä tähtien toivat. Miten niin syvälle asti sieluuni painua voivat. Metsäinen kuusen tuoksu leijaili kaiken yllä. Jostakin kuului laulu, enkelikuoron kyllä. Monasti tuvan rauhaan muistoissa usein palaan. Tänäkin Jouluna varmaan muistoa tuota mä halaan. ONNELLISTA JOULUA KAIKILLE RUNOJENI LUKIJOILLE! 22.12.2016 […]

Lue lisää

KAUNIINA KAATUNUT

KAUNIINA KAATUNUT Hän kasvoi partaalla joen ja kauniina kukoisti. Vehreys huntuna oksan  päivän kilossa loisti. Tuuli heilutti hapsiaan, temmelsi oksistossa, liike peilinä kuvastui vedessä kirkkahassa. Hän talven ja syksyn tunsi ja kesät niin lämpöiset. Myös alkavan kevään tuoksut ja tuulet niin suloiset. Hän näki pinnalla virran myös keinuvat kukkaset, vihreät lehdykät niiden kuin sydämen muotoiset. […]

Lue lisää

LUMIRISTI

LUMIRISTI Hiljalleen kuolema kulkee, äkkiä syliinsä sulkee. Kyyneleet mukanaan tuopi,  surun ja ikävän suopi. Mukanaan rakasta kantaa, taivaaseen hänetkin antaa. Loistikin ikuinen tähti hetkellä, kun hän lähti. Metsässä luminen risti. Enkeli siihen sen pisti muistoksi elämän suuren, tiedoksi ikuisuuden. 10.11.2016 Rakkaan koulutoverin äkillisen poismenon johdosta Kirsti Viljamaa

Lue lisää

LUMEN HUNTU

Lumen huntu Valkoinen väri vallitsee nyt takana ikkunan, niinkuin oisi valkoinen huntu päällä pihlajan. Minä katselin taulua sitä, värisinfoniaa. Valkoista huntua punaisen, niin koskettavaa. Rakkaani tuli vierelle mun, me yhdessä katseltiin. Miten kaunis voikaan olla, mikä meille annettiin. 9.11.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Voima

Voima Se kuohuu ja kohisee, se työntää edestään suuretkin esteet. Sen tahto on suurempi kuin kukaan voi arvata. Se vie päämäärään pienenkin aikeen ja lopulta se laantuu kohdatessaan suuria unelmia ja niiden suuria tekijöitä. 24.10.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Veden virta

VEDEN VIRTA Kosken keskellä juokseva virta, kivet ei kulkua estä. Voimakas pauhu sielussa huutaa, ota kiinni ja kestä! Välkkyvä vesi viestiä kosken kuljettaa sydämeen asti, muistuttaa elämän päivästä tästä: otathan vakavasti! 12.10.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Sateenkaari

Sateenkaari Sateenkaari varmaan lepää vähän aikaa täällä, kauniin ilman heijastuksen antaa joka säällä. Muistuttaapi ihmislasta: älä huolta kanna, vaikka suru yllättäisi, toivon tulla anna! Sateenkaari sitten palaa sinitaivaan alle, loistaa sieltä ihmisille ihan kaikkialle. 3.10.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Punainen marjani

PUNAINEN MARJANI Punainen marja on minun voimani. Se nukkuu valkoisella jäkälävuoteellaan ja odottaa poimijaansa. Se iloitsee kanssani päivästä päivään eikä se koskaan pakene minulta pois. 25.9.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

KUVAJAINEN

KUVAJAINEN Kuvajainen pilvet näyttää sekä rannan keltapuut. Syksyn lehdet hiljaa keinuu, niin kuin taivaan kultakuut. Istun rannan tuntumassa, syvään sineen siitä näin. On kuin oisi juuri tässä maa ja taivas sisäkkäin. Yhtä aikaa siinä saan nähdä sekä taivaan, maan. 20.9.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

KOSKEN TAIDETTA

KOSKEN TAIDETTA Tuijotan ihmeessä vetistä pintaa, kuohua kosken. Taidetta virran! Alati uusi matkassa joen. Hetken vain elää valossa päivän, särkyy, jos kosken. 11.8.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

SURUT

SURUT Surut menivät metsään. Siellä ne putoilivat suurina mustina marjoina kyyneleisistä silmistä. Sinne ne jäivät kähäräisille sammalmättäille enkä minä niitä koskaan poiminut pois. ++++ 8.8.2016 Kirsti Viljamaa

Lue lisää

Metsän pöytä

Metsän pöytä Mikä liekkään pöytä tää, kovin silmää viehättää. Lienee metsän kuninkaan pitopöytä ollut vaan. Syöneet siinä metsän väet, tyhjäks’ kaikki, kuten näet. Varmaan oli tarjolla paljon metsän marjoja. Vielä myöskin sieniä, suuria ja pieniä. Juotavana kukkamettä, makealta maistui että. Tarjotin tuo metsän kai iloiseksi väen sai. Kiitos metsän kuninkaan! Saavun tänne uudestaan. Jospa joskus […]

Lue lisää

Metsämökki

Metsämökki Löysin pienen metsämökin, ken lie metsään jättänyt. Ikkuna sen pienen mökin kutsui sisään kurkkaamaan. Oisko ollut metsämiehen, kun jäi tyhjäks’ aikoinaan. Nyt vain villivesat kasvoi seinän viertä valtoinaan. Sammaleinen katto kertoi omaa pitkää tarinaa. Luulen, että joskus siellä onni oli kotonaan. Monta mökkiä on vielä siellä täällä hajallaan, sinne jäävät metsän valtaan, -poistunut on […]

Lue lisää

Keiju herää

KEIJU HERÄÄ Pieni keiju oli kerran, asui luona metsän herran, mättään päällä kalliolla, siinä oli hyvä olla. Pehmeä ol’ sammalmatto, yllä taivas sinikatto. Tuoksua ja kauneutta, joka aamu jotain uutta. Sitten eräs aamu koitti, tuulikannel puissa soitti! Heräs’ keiju unestaan ympärilleen katsomaan. Mitä silloin näkikään ihan hämmästyksissään: pikareita täynnä maa, niistä mettä juoda saa. Keiju […]

Lue lisää

KELTAPUKUINEN TYTTÖ

KELTAPUKUINEN TYTTÖ Hän istui vieressäni koulun kevätjuhlassa. Katseli sädehtivin silmin isoveljeä, joka näytteli poroa esikoululaisten tanssissa. Välillä hän nousi seisomaan oikoen keltaista mekkoaan niinkuin aito lady. Vaaleat kultahiukset kiersivät hänen kasvojaan kuin auringon kehrä. Sitten hän yht’äkkiä nojasi hellästi minuun ja hyväili poskeani omalla silkinpehmeällä poskellaan. Tuntui, kuin kevyt poutapilvi olisi lennähtänyt kasvoilleni ja kuin […]

Lue lisää

Lumpeenkukka

LUMPEENKUKKA Lumpeenkukka valkoinen loistaa päällä syvyyden. Katson kukkaa huikeaa veden päällä uinuvaa. Miten voisin saada sen omaks` kaiken kauneuden. Jospa kihlaan veden tään, oman onnen silloin nään. Panen sormeen kukan tuon, itselleni onnen suon. *** Ei se käteen sovikkaan, jääköön siihen veteen vaan. Siinä kesän loistakoon, kulkijalle kertokoon tarinoita veden sen päällä tumman syvyyden. 25.6.2016 […]

Lue lisää