Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Murskajaiset Muurilla − Rondesta tuli mahtitallin juhlaa

Käännös oikealle. Käännös vasemmalle. Alamäki. Mukulakivinen ylämäki. Ylämäki ilman mukulakiviä…On oltava koko ajan varuillaan, ajettava kärjen tuntumassa. Ronde on yksi kauden suurimpia haasteita.” – Fabian Cancellara

Niinpä.

Viime vuosien suurmestari, kolmesti Flanderin ajon voittanut ja ammattilaisuransa viime kauteen päättänyt sveitsiläinen Cancellara on joskus todennut osuvasti flaaminkielisen Belgian mestariteoksesta.

Ronde van Vlaanderen, tuttavallisemmin Ronde, oli tällä kertaa legendaarisen maineensa veroinen. Tänä vuonna ennakkosuosikit eivät kyttäilleet toisiaan viimeisiin nousuihin, vaan täysi rähinä alkoi jo satakunta kilometriä ennen maalia.

Kirjoitin viime viikolla Ronden paluusta Kapelmuurille, Geraardsbergenin kappelinmäelle. Muur oli vuosikaudet Ronden loppuratkaisujen näyttämö, kunnes reittimuutosten jälkeen Muur oli muutaman vuoden kokonaan poissa reitiltä.

Tänä vuonna Muur oli jälleen osana Flanderin kierrosta, ja vaikka se oli sijoitettu hieman erilleen reitin muista ratkaisunpaikoista, nousi se sittenkin päärooliin Suuressa Flanderilaisessa Näytöksessä.

Täysi rähinä alkoi jo satakunta kilometriä ennen maalia.

Kevätklassikoiden perinteinen mahtitalli Quick Step otti kilpailun ohjat mahtipontisesti käsiinsä hieman ennen Muuria. Se kiihdytti usean ajajan voimin jo kilometrien ajan ja jatkoi vetoaan epätasaisella ja jyrkällä kivitiellä Geraardsbergenin kirkonmäellä.

Cancellaran luonnehdinta siitä, että Rondessa pärjätäkseen on pakko ajaa käytännössä koko kilpailu kärjen tuntumassa osui jälleen mainiosti kohdalleen. Sen saivat huomata myös etukäteiskaavailujen suurimmat voittajasuosikit, maailmanmestari Peter Sagan ja olympiavoittaja Greg van Avermaet.

Kumpikin oli sijoittunut liian kauaksi tuolloin vielä isossa pääjoukossa, kun Quick Step laittoi ison vaihteen silmään ennen Kapelmuuria. Kun Quick Step räjäytti porukan osiin Muurilla, jäivät suosikit auttamatta väärään porukkaan.

Samaan aikaan Quick Stepin talliautossa entiset ammattipyöräilijät ja nykyiset tallipäälliköt Wilfried Peeters ja Tom Steels hykertelivät tyytyväisinä käskyttäessään omiaan jatkamaan näytöstä kohti ratkaisevaa iskua.

Nostin omassa, täysin epävirallisessa ja osin puolueellisessakin ennakoinnissani Quick Stepin Philippe Gilbertin erääksi voittajasuosikiksi Rondea edeltävien kilpailujen mahtavien suoritusten vuoksi. En silti olisi kuuna päivänä saattanut uskoa, että aiemmin Ardennien klassikkojen erikoismiehenä tutuksi tullut valloni saattaisi tyrmätä koko muun pyöräilijäkaartin apokalyptisella yksilösuorituksellaan.

Ardennien klassikot (Fleche Wallonne & Liege−Bastogne−Liege), jotka ajetaan pari viikkoa Ronden jälkeen, eroavat Rondesta mäkiensä osalta. Siinä, missä Ronden nousut ovat lyhyehköjä, mutta usein huonopintaisia, kohtaa peloton Ardenneilla pitkiä, jopa useiden kilometrien mittaisia, mutta asfaltoituja nousuja. Ja juuri näissä on Gilbert ollut kuin kotonaan.

Gilbertin etumatka ei ollut missään vaiheessa uhattuna.

Tällä kertaa Gilbert kesti loistavasti myös paikkoja hampaista tärisyttävät nupukivitiet. Hän oli eräs aktiivisimmista Quick Stepin vetojunassa jo ennen Muuria ja teki voittoon asti kantaneen iskunsa peräti viitisenkymmentä kilometriä maalista.

Loistokuntoinen belgi ajoi siis viimeiset viisikymppiä soolona maaliin uhmaten takaa-ajajaporukan joukkovoimaa. Eikä Gilbertin etumatka ei ollut missään vaiheessa kunnolla uhattuna.

Ronde osoitti, että Gilbert on viimeistään nyt täysiverinen klassikkoässä, joka saattaa vielä ennen uransa päätöstä päästä juhlimaan jokaisen suurklassikon voittoa. Ronde-voiton jälkeen mieheltä puuttuu monumenttiklassikoista enää Milano−San Remon ja Pariisi−Roubaix’n voitot.

Eikä kumpikaan ole viime sunnuntain esityksen jälkeen millään lailla mahdottomuus.

Jätä kommentti

*