Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Juhannuskokko palaa

Taannoinen postaus käsitteli maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista Hulahula Suomi -tanssitapahtumaa. Sen loppuhuipennus nähdään myöhemmin illalla, klo 22 aikoihin. Tästä linkistä voi käydä katsomassa, millaisia juhlia omalla lähiseudulla järjestetään tapahtumaan liittyen.

Olin ajatellut lähettyviltä löytyvän useitakin juhlia, mutta sellaisia ei täällä päin ollut juurikaan tarjolla. Idea lieneekin enemmän sen luontoinen, että juhla järjestetään itse, joka sitten ilmoitetaan tapahtuman sivuille. Kyseessä voi olla periaatteellinen muutos juhannuksen vietossa. Yksi kysymyksistä kuuluukin, miksi ihmiset kokoontuvat aika ajoin yhteen juhlistamaan tiettyä hetkeä?

Erääseen tutkimukseen liittyen tutustuin jokin aika sitten yhteen sosiologian klassikkoteoksista. Kyseessä oli Émile Durkheimin (1912) teos Uskontoelämän alkeismuodot: Australialainen toteemijärjestelmä. Teos tarjosi paljon pohdittavaa liittyen edellä mainittuun kysymykseen. Myönteisessä tapauksessa yhteenkokoontumiset vahvistavat tavalla tai toisella yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ennen kaikkea osallistujien itseluottamusta. Toki kokoontumisissa voi syntyä myös ongelmia – näissä tilanteissa itseluottamus voi joutua koetukselle. Pahimmillaan päädytään riitoihin, yksinäisyyteen, kuppikuntiin, jopa (avio)eroihin.

Sanoina kokko ja kokoontuminen muistuttavat jollakin tapaa toisiaan (vrt. artikkelikuva). Samoin palaminen ja palaaminen. Juhannuskokko palaa, toistuvasti vuodesta toiseen. Kokon äärelle kokoontujien yksi tehtävistä on pitää huolta siitä, ettei tuli pääse leviämään. En pitäisi mahdottomana ajatuksena sitäkään, jos kyseinen huoli tavalla tai toisella vahvistaisi juhlijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Ilta on vielä nuori. Ehkäpä löydän jonkin kokon täältäkin päin Suomea.

Hyvää juhannuksen aikaa

T. Jari

Kuvalähde: pixabay.com

JK (n. klo 23): Kokko Helsingistä löytyi läheiseltä Marjaniemen siirtolapuutarhan juhannusjuhlilta. Pyöräilin paikan päälle katsomaan kokon sytytystä klo 21. Yllättävintä oli, että paikalle saapui ensin palokunta ja pienehkön kokon sytytti palomies. Sen verran märkiä laudat taisivat sateiden jäljiltä olla, ettei sytyttäminen onnistunut helposti. Alkuun päästyään kokko paloi tunnin, jonka jälkeen innokkaimmat pääsivät paistamaan hiillokselle makkaraa. Klo 22 alkoi sitten Hulahula-tanssi. Sekin tuli koettua ja nähtyä, vaikkei alun perin tarkoitus ollut siihen osallistua.

Mieleenpainuva reissu kaiken kaikkiaan. Kun ostamallani arvalla voitin vielä kuvan korin ja tuikkulasit, taisin saada minikokoiset ’kokkotarpeet’ kylmien iltojen iloksi.

Jätä kommentti

*