Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Meni kuten Strömsössä

Moni saattaa muistaa Lasse Mårtensonin ja Carola Standertskjöldin ajatustenvaihdon vuodelta 1967 kappaleessa Mä lähden stadiin. Ensiesityksen jälkeen sukupolvet toisensa jälkeen ovat löytäneet tiensä Helsinkiin. Tänä kesänä omalla kohdallani tuli 20 vuotta täyteen.

Niin se aika kuluu. Laulun, osin ehkä ironinen, sävy puhuttelee vielä tänä päivänäkin. Vaihdettiinko lopulta maisemaa, se ei tainnut laulun sanoista käydä kuitenkaan ilmi.

1800-luvun kasvihavaintoja setviessäni esiin nousi pariin otteeseen muuan paikka, Nikolaistad. Että Suomessa olisi tämän niminen kaupunki. On myönnettävä, etten nimen perusteella heti tunnistanut kaupunkia.

En jäänyt jahkailemaan, lähteäkö entiseen Nikolaistadiin vai ei, vaan hommasin matkaliput siltä istumalta. Saavuin paikan päälle iltapäivällä, reilun 6 tunnin bussimatkan jälkeen.

Löysin itseni Vaasasta, josta käytettiin vuosien 1855-1917 aikana nimitystä Nikolaistad. Miksi tämä kaupunki juuri tällaisen nimenmuutoksen koki, se olisi mielenkiintoista tietää. Löytyisikö kaupungista merkkejä Nikolaistadista?

****

Kävin iltapäivän viime tunteina Vanhassa Vaasassa. Ehkäpä sieltä löytyisi jotakin tietoa tapahtuneesta. Sieltä löytyikin mm. Pyhän Marian kirkon rauniot . Keskiaikainen kivikirkko, joka todennäköisesti rakennettiin vuosien 1500-1520 välissä, tuhoutui kaupungin palaessa vuonna 1852.

Uusi kaupunki rakennettiin noin 7 kilometrin päähän. Tapahtunut saattaisi selittää osan erikoisesta nimestä, mutta ei välttämättä kaikkea. Osassa havaintovihkosista paikan nimi oli Wasa.

***
Monet tuntenevat Vaasan ehkä parhaiten Strömsöstä ja sanonnasta, ei mennyt niin kuin Strömsössä. Matkaa kaupungista Strömsöhön on jonkin verran – omalla autolla matkanteko sinne kävisi kuin tanssi, mutta tanssimalla siihen saattaisi kulua, ainakin minulta, kokonainen päivä.

Ehkä löydän itseni vielä Strömsöstä. Tässä mainio linkki huvilan sisätiloihin ja pihapiiriin, jos huvilan sisälle ei pääse.

***

Artikkelikuvassa Strömsön tienviitta. Paikalle saavuttuani nuoret tarjoilivat huvilan kuistin edustalla paistettuja vohveleita ja kahvia. Oli kiireetön kesäpäivä.

Alla oleva kuva huvilan koristeellisesta ja tunnetusta sisääntulosta.

Pihapiirissä näki konkreettisesti vuosien varrella tv-ohjelmissa esitettyjä ratkaisuja, mm. huvimajan, remontoidun saunan sekä erilaisia istutuksia.

Huvilan takaseinän tekstiin Verkligheten är inte allt här i världen sisältynee myös vilosofeerauksen suurimmat mysteerit. Mitä todellisuus on? Mikä on sen suhde maailmaan? Onko maailmoja yksi, vai voiko niitä olla useampia? Voiko todellisuudessa olla jotakin enemmän kuin maailmassa?

Huvilalta pois kävellessä kitaran soitto ja kaunis laulu häipyivät vähitellen taustalle – sitten kaikki hiljeni – jäljelle jäi vain nyt. Onko kyseinen hetki todellisuudessa vai maailmassa, siihen voisin syventyä seuraavaksi.

Tack Strömsö, Tack Vasa. Kiitokset lukijoille.

Huomenna lähden sitten stadiin.

T. Jari

********

JK (n. klo 23 aikoihin):
Bussini lähtisi Helsinkiin klo 15. Sen lähtöön olisi vielä reilu tunti. Taivas meni pilveen ja alkoi sataa. Kadun toisella puolella oli meksikolainen ravintola. Ehtisin hyvin käydä siellä syömässä. Tarjolla oli hieman yllättäen ruistäytteellä kuorrutettua lohta ja perunoita. Herkullista. Yhtä herkullista kuin mielleyhtymäkin, perinteistä evästä meksikolaisesta ravintolasta.

Matkakeskukseen ei ollut enää pitkä matka. Olin tullut etsimään viitteitä Nikolaistadista, mutta yhtään merkkiä siitä en reissullani ollut vielä löytänyt. Ikään kuin maa olisi nielaissut tämän nimen.

Matkakeskuksen lattiaan oli upotettu kirkkaita valoja. En tiedä miksi näin oli tehty, mutta nyt katse oli suunnattava ylemmäs. Mikäli katsoi maahan, häikäistyi. Yleensähän tilanne on päinvastoin.

Sateen takia siirryin Rautatieaseman sisälle. Valoja lattiassa ei enää ollut, mutta ylös suunnattu katse paljasti kyltin: Nikolaistad. Viimeistään nyt kaikki tuntui menevän kuten Strömsössä.

Kommentit

  • plokkariukki

    Mainitsemasi Carolan ja Lassen laulu palautti mieleeni vuoden -69. Lauloimme tätä laulua silloisen tyttöystäväni kanssa, samoissa tunnelmissakin vasta perustamamme bändin kanssa. Järjestelin juuri nuotteja samaiseen kansioon, johon silloin lähes 50-vuotta sittenkin ensimmäisiä laulujemme sanoja ja komppeja viriteltiin. Lauantaina suuntaan kitaroineni ja samojen soittokavereiden kanssa edelleen tuonne kotikylään muistelemaan menneitä. Lyötiin hynttyyt kerran yhteen ja mukavalta tuntui niin, vaan on vuodet nuo menneet …

  • Jari Holopainen

    Kiitos viestistäsi. Palasin museoreissultani. Vastauksia Pohjanmaamuseosta ei löytynyt, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa tietoa maiseman muutoksesta Merenkurkun saaristossa. Seutu on liitetty Unescon maailman perintökohteeksi. Erikoinen perintö siinäkin mielessä, että maa nousee tällä kulmalla Suomea nopeimmin maailmassa.

    Monikulttuurinen kaupunki tämä on. Eilen keskusteltiin myös siitä, mikä merkitys kielellä on kansakunnan kulttuuriin ja nykytilanteeseen, ja millaiseksi tulevaisuus voi muodostua kaksikielisessä, mutta monikulttuurisessa maassa. Löytyykö sitä yhteistä kieltä ja mikä on toinen yhteinen kieli?

    Vuorovaikutuksen näkökulmasta tilanteet voivat olla astetta haasteellisemmat kuin Mä lähden stadiin- kappaleessa. Bussi Strömsöhön kuitenkin löytyi. Jos hyvin käy, pääsen siellä pistäytymään ja vaihtamaan sen jälkeen artikkelikuvan.

Jätä kommentti

*