Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

Soivatko asuntomessutalot, entä goottimummonmökit?

Matkustin eilen illalla bussilla Kuopiosta Helsinkiin. Matkan varrelle jäi Mikkeli, jossa vietetään tämän vuoden Asuntomessuja. Tällä reissulla messut jäivät väliin, mutta olin ehtinyt tutustua messujen tarjontaan messuluettelon kautta.

Moniin messutaloihin sisältyi erillinen saunarakennus, mikä vaikutti (pohja)kuvien perusteella onnistuneelta ratkaisulta. Ehkä vähitellen palaillaan vanhoihin hyväksi koettuihin ratkaisuihin, jossa kaikkia asumisen toimintoja ei niputeta saman katon alle, vaan hajautetaan niitä hieman. Pihakin saa toimintojen sijoittelun myötä uudenlaisen merkityksen.

Olin vuosia sitten hankkinut erään kirjan*), jossa viitoitetaan suomalaisen arkkitehdin Aulis Blomstedtin elämäntyötä, erityisesti ns. Canon 60-järjestelmää. Kirjassa matkattiin Blomstedtin kehittämään musiikillis-arkkitehtoniseen harmoniakäsitykseen.

Kirjan sanoman koin tiivistyvän sivulla 34: ”Henkinen työ tapahtuu harmonian piirissä, ja siellä on myös arkkitehdin työkenttä. Harmonia ei ole riippuvainen aineesta: sillä on oma järjestyksensä ja täydellinen autonomiansa. Myös aineen on pakko noudattaa sen lakeja. Järjestys on jumalallista alkuperää, ja arkkitehdin tehtävänä on tukea sitä.”

Näiden ajatusten myötä omatkin ajatukset ryhtyivät vähitellen muuttumaan. Entä jos talot soivat? Viestivät paikallaan erilaisia värähtelyjä ja sävyjä?

Monet saattavat tuntea Blomstedtin töitä tietämättään. Blomstedt oli suunnittelemassa 40-luvun alussa ns. Asevelitaloja. Pari vuotta myöhemmin Blomstedt yhdessä Yrjö Lindgrenin kanssa suunnittelivat asutuskeskuksien tarpeisiin KYMRO:n kustantaman yhdeksän tyypin tyyppitalosarjan. Talomallien niminä mainitaan Kymro 1…6, Enso 1 sekä Tammisuo 2 ja 3.

Pientalotrendeissä rintamamiestalo on pitänyt pintansa. Blomstedtin Aseveli-talon viitekehyksessä olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, milloin rintamiestalo-käsite otettiin laajamittaisempaan käyttöön? Entä missä vaiheessa ruvettiin puhumaan yleisemmin mummonmökeistä?

Millaiseksi mummonmökkien käsitteellinen tulevaisuus lopulta muodostuu, siihen voi olla vielä liian aikaista vastata. Yhden mahdollisen kehityssuunnan saattaisi tarjota goottilaisuus. Vaikka goottilaisuus yhdistetään julkisuudessa usein synkkyyteen, mustiin pukeutumiseen, mustavalkoiseen meikkiin jne., sivuston mukaan kyse on myös esteettisestä liikkeestä, tyylisuuntauksesta ja populaarimusiikin ympärille rakentuneesta vapaa-ajankulttuurista. Goottilaisuuteen kytkeytyy myös omanlaisensa taide ja (kirkko)arkkitehtuuri – niillä voi olla jokin merkitys goottikulttuurissa, mutta ei välttämättä.

Niin nurinkuriselta kuin se saattaa äkkiseltään kuulostaakin, goottilaisuus voisi sopia Blomstedtin harmonia-filosofian ympärille ja tukea sitä. Vuosien varrella hiljentyneet maaseudun mökit ja tuvat voisivat saada uudenlaista eloa ja sointia juuri tästä kulttuuripiirteestä.

Artikkelikuvan mökin harmaantunut ja tummasävyinen pinta ei kuitenkaan ole Suomesta, vaan mitä ilmeisemmin Karibialta. Siellä sanotaan olevan ihan omanlaisena sointinsa ja rytminsä. Niistä ehkä enemmän toisella kertaa.

T. Jari

Kuvalähde: pixabay.com

*) Helena Sarjakoski (2003): Rationalismi ja runollisuus. Aulis Blomstedt ja suhteiden taide.

Jätä kommentti

*