Juoksukauden ensimmäinen pitkä lenkki oli ohjelmassani sunnuntaina. Puolitoista tuntia kevyttä.

Kilometrejä sain taouttua keskisykkeellä 136 vajaat 14.

Lyhyemmät ja vauhdikkaammat treenipätkät ovat taipuneet juoksenteluksi hiihtokauden jälkeen suht mutkattomaksi. Mutta pitkä pätkä ei. Sykekin seilasi ihan liian korkealla. Kotiovella lähinnä veetutti.

Fiilis oli todella ärsyttävän tahmea koko lenkin ajan. Sitä mietti, että suksilla pystyisin liu’uttaamaan vielä vaikka neljä tuntia putkeen, mutta juostessa puolitoista tuntiakin teki vielä tiukkaa. Polviini sattui, etureiteni tuntuivat mukana raahattavilta lyijypalikoilta, päälle vielä pari tuntia ennen lenkkiä syöty lounas, joka mylläsi sisuksissani. Liikunnan hyvänolontunne jäi tällä kertaa aika kauas.

Yhden lepopäivän jälkeen uusi treeniviikko ohjaa vain kiihdyttämään tahtiani. Tänään tiistaina ohjelmassa on 3×7 minuutin vauhtipätkät 2 minuutin hölkkäpalautuksilla. Viikko sitten samainen tiistain vauhtiannos oli 4×5 minuuttia.

Jos jotain hanuriin menneestä sunnuntain lenkistä jäi, niin lähes hiekattomat väylät.