Hiljaiseloa juoksurintamalla, koska nuha, funssa, räkätauti, romosku, you name it.

Vaikea tilanne, mutta viime vuosina olen oppinut (kokemusten kautta) ottamaan urheilurintamalla kevyesti, kun tauti puskee päälle.

Vaikka hinku hikoilemaan olisikin kova.

Nuorempana ja tyhmempänä sitä saattoi mennä viikkokausia pikku lentsussa jumpasta toiseen ja väliin lenkkejä.

Lähipiirini yksi isompi flunssassa urheilemisesta seurannut pakkolepo ja muutama omalle kohdalleni osunnutta lääkekuurille joutumista ovat pistäneet ajattelemaan. Että ei kannata. Kun tauti iskee, ei kannata riskeerata omaa henkeään.

Toipumisvaihe vaan on pirun ärsyttävä. Sitä odottaa kolmen päivän jälkeen, että joko nyt helpottaisi. Eikä vaan meinaa. Nyt lenkittömiä päiviä on takana jo reilu viikko. Tosin työreissu ja tiukat päivät MM-hokin parissa eivät varmasti edesauta tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihan pikkuisen kuitenkin uskalsin jo tänään kokeilla röörien avaamista Prahan lähes kesäisissä olosuhteissa.