Kroppa ja mieli ovat pureskelleet viikon takaista kisaa vielä viime päivät.

Palautuminen on ottanut yllättävän paljon aikaa. Lauantaina ja sunnuntaina ei voinut kuvitellakaan kevyttä pyöräilyä kummempaa liikuntaa. Maanantain ohjelmassa oli perinteinen keski- ja ylävartalopuntti. Ensimmäiset juoksuaskeleet sitten kisan otin tiistaina, ja askel oli painava. 40 minuuttia kevyttä kipitystä riitti.

Sadekelin lenkkivarustus on ollut tarpeen tänä kesänä. Kuvan takki on Stadiumin omaa mallistoa.

Sen sijaan fiilis oli huipussaan eilen torstaina, kun sain mahtavan tilaisuuden osallistua kuopiolaisten ammattilaiskiekkoilijoiden tunnin kesätreeniin, jonka teemana oli maitohapon sietokyvyn kasvattaminen. Sitä todella oli tarjolla, kun kestävyyskuntoilija rimpuili muun muassa kolmenkymmenen sekunnin vauhtijuoksupätkiä teemalla maksimi. Mutta tekipä gutaa, ja oli todella hauskaa. Erilaista ja tehokasta. Parhaimmillaan sykkeet huitelivat yli 170, keskisykekin oli lähes 160.

Nyt vuorokausi myöhemmin tunnen, kuinka varsinkin treeniosio nyrkkeilysäkkiä mätkien on herättänyt unohduksiin vaipuneen selkälihaksistoni. Vauhtijuoksu tatamilla taas puri hanurini lihakset helläksi.

Lauantain Savon Sanomissa on juttu, miltä tuntui treenata Teemu Hartikaisen, Rasmus Rissasen ja Henri Ikosen mukana. Lisäksi Savon Sanomien verkkosivuille tule video.