Välillä vähän enemmän runtua kropalle

Pitkästä aikaa sai pukea päällensä hihattoman treenipaidan. Pitkät juoksutrikootkin oli lopulta too much.

Pitkästä aikaa sai pukea päällensä hihattoman treenipaidan. Pitkät juoksutrikootkin oli lopulta too much.

Treeniviikkoni vetelee viimeistä pitkää lenkkiä vaille viimosiaan. Vielä on luvassa sunnuntain kevyt puolitoista tuntia, josta lopun 20 minuuttia puolimaran kisavauhtia.

Lauantain agendallani oli kuusi kertaa kolme minuuttia kympin kisavauhdilla. Väliin 90 sekuntia hölkkäpalauttelua.

Mitä enemmän olen tehnyt ohjelman mukaista juoksuharjoittelua päämäärättömän lenkkeilyn sijaan, sitä enemmän olen oppinut nauttimaan ”kovista” treeneistä. Välillä niitä oikein odottaa!

Kun on uskaltautunut haastamaan omaa juoksemistaan hitusen perushölkkää tiukemmalle rypistykselle, niin lupaan, että tarjolle tulee juoksuun ja omaan kuntoon liittyviä onnea tihkuvia tunteita. Sitä kai kutsutaan myös kehittymiseksi.

Olotilani ennen lauantain lenkkiä ei tosin lupaillut liikoja. Olin heilunut aamupäivän ikkunoiden pesun parissa, vähän väsytti ja kylkeenkin pisti ensimmäisten juoksuminuuttien aikana.

Jännästi se homma lähti reilun vartin lämmittelyn jälkeen rullaamaan. Suhteeni alkulämppään on varsinkin tämän kauden aikana muuttunut. Kun ennen jaksoin uhrata sille maksimissaan kymmenen minuuttia, on nyt kropan lämmitys ennen kovimpia juoksupätkiä venynyt jo lähemmäs 20 minuuttia. Näissä sporttitouhuissa sitä todellakin huomaa, ettei tod. enää ole sweet sixteen.

Lopulta päivän saldokseni kuudesta vedosta kertyi seuraavaa: 149/5.07 (syke/keskivauhti min/km), 153/4.34, 159/4.28, 158/4.17, 164/4.25, 164/4.21.

Sykemittarini treenilukemat ilahduttivat.

Sykemittarini treenilukemat ilahduttivat.

Tuttuun tapaani vauhdit vähän karkasivat, koska tuskinpa jaksaisin vetää 4.17-vauhtia kokonaista kymppiä. Hökeltämisestäni huolimatta kolmen minuutin spurteista jäi lajin ihanuutta hehkuva fiilis. Ei tarvinnut puskea liikoja, ja vielä viimeisellä pätkällä jaksoin pitää yllä kohtalaisen rentoa askellusta. Sitä kuntoilijan lajionnistumista parhaimmillaan.

Jätä kommentti

*