Onko siitä jo 14 vuotta? Kuitenkin mieli sanoo että kuin se olisi tapahtunut eilen.

Silloin oli samanlainen kaunis syyspäivä kuin nytkin, ruska alkaa värjätä puiden lehtiä värikkääksi, sään kirpeys tuntua. Aurinko paistaa alempaa, jättäen pidemmät varjot.

Kaikkea tätä,tavanomaista.

Mutta nyt tämä päivämäärä pysähdyttää, aina.. 11.9.2001. Silloin koko maailmakin pysähtyi. Kaikki muuttui.

Muistan sen loppuelämäni tuon päivän.
Missä olin silloin?

Olin maalannut koko päivän työtilassa, inspis oli iskenyt. Ei radiota auki, puhelimessa ei kenttää..
Olin kuplassa jossa oli vain minä pensseli, öljyvärin ja tärpätin haju.

Välillä kävin ovella haistelemassa syksyn raitista ilmaa.

Kadulla normaali töistä palaavien liikenne. Kaikki oli hyvin.

Nälkä alkoin kurnia vatsassa, oli aika laittaa pensselit pois, sammuttaa valot ja laittaa työtilan ovet lukkoon.

Kotiin palattua normiliikkeitä, ensin ruoka lämpiämään ja sitten televisio auki, uutiset tulee pian. Kello taisi olla 17.00.

Kuvaruudulla näytettiin jotain ihme jännäriä, sillä pilvenpiirtäjään oli lentänyt lentokone. Niitä juttuja joita minä en katso.
Jäykistyin kauhusta kun ruudun teksiin tuli: – suora lähetys New Yorkista. Silmät rekisteriöi aivan uskomatonta tapahtumaa. Ei tuo voi olla totta!

Soitin tyttärelle että mitä on tapahtunut? Tytär kertoi kauhuissaan hänkin… etkö tiedä? Terroristit ovat hyökänneet lentokoneen vallanneina ja iskeneeät World Trade Centerin pilvenpiirtäjään.
Ja siinä puhelun aikana näin omin silmin kun toinen kone suoraan toisen pilvenpiirtäjän läpi! Sain kuulla että oli hyökätty myös puolustusministeriö Pentagoniinkin ja Valkoinen talokin oli vaarassa.

Olin kauhusta kankeana. Ei näin voi tapahtua, oikeasti. Eihän?

– – – –

Mutta se tapahtui. Sen vajaan kahden tunnin aikana näin painajaismaisen näyn, sortuvat pilvenpiirtäjät, savun ja kaaoksen. Palomiesten yrityksen pelastaa, mutta menehtyivät itsekkin kuoleman kitaan, niiden melkein 3000 tuhannen ihmissielujen kanssa.

Vieläkään, 14 vuoden jälkeen, en löydä sanoja tapahtumaan. Olen yhtä kysymysmerkkiä. Enkä ymmärrä.

Ja en tiennyt myöskään silloin, että kun lähdin työtilasta että se oli viimeinen päivä myös siellä. Olin laittanut pensselit kuivumaan ja sammuttanut valot.

Sen päivän jälkeen en ole maalannut. En käynyt työtilassa.

Maire Kröger