Aamujen aamua!

Tuntuuko aamu erilaiselle? Onko jotakin mitä puuttuu? Hiljaista. Ei sentään, mutta jotakin on, jotakin puuttuu.
Sitten hoksaan.
Kisat ovat ohi, ja uusi kisa alkaa!
Sanaleikkiä sanojen takana… Lahti hoiti hiihtokisat hienosti vaikka vähän tuli takkiin.

Suomi on kuitenkin pieni maa joten ponnistus kisoista oli ihan kiitettävää ja mitaleitakin saatiin ihan upeasti. Lahden kilpi kirkastui.
Töllö paahtoi joka päivä olkkarin nurkassa ääni käheänä, .. jaksaa jaksaa.. kyllä siinä verenpaine kohosi vähemmän urheiluakin seuranneelta. Pääsi mitalikahveille useamman kerran.

Hiihto on suomalaisten lempilapsi ollut kautta aikojen, niin kauan kuin Suomessa on ollut lunta? Eikös sitä ole joka talvi pruukannut aina olla, ainakin näin Maaliskuussa?
Muistan hiihtokisoja ajoista 4 ja viis joka ikinen talvi niitä olen seurannut.. tiiviimmin kouluaikoina jolloin koko Jonsankoulu sulloutui keittäjän kotiin kuuntelemaan Pekka Tiilikaisen selostusta hiihdon etenemisestä. Se oli aikaa se!
Sitten koululaiset läksi innolla mäkeen ja lähitalo tarjosi kaikille lämpimät pullat maidolla. Se oli kuin mitali jokaiselle.

Tästä nykymenosta hiihtorintamalla sanoisin että kunnia mitaleista kuuluu yksinomaan hiihtäjälle. Turha meidän on omia mitalia ” meille” sillä Suomi ei tue urheilua kuten muualla päin maailmaa. Harjoittelulle ei anneta rahallista tukea, vaan urheilija joutuu räpistelemään sponsoreitten varassa. No onhan se edes jotain sekin, mutta ei se riitä. Kaikki maksaa maltaita, sen tiedämme jokainen. Pitäisi saada aikaan riittävän tasoinen palkkajärjestelmä ja karsia niitä yläpään herroja vähemmäksi. Madaltaa koko porrasta.
Se hiihtovajeesta tänä aamuna. “Mitä oli ennen hiihtoja? Sitä mitä ennenkin..”

Mutta jotakin muuta myös on tänään ilmassa? Jännitystä? Haikeutta?

.. Pieniä pilkahduksia keväästä, ajasta, vallasta, vallasta luopumista?
Kaikesta tässä maaliskuisessa maanantaiaamussa.

Maire Kröger

Jätä kommentti

*