Ajankulkua ei voi estää..

DSCF2934

Ajalla on tapana kulkea eteenpäin vaikka koirat haukkuvat.

Meillä tahtoo olla kiire aina jonnekkin, kullakin jonnekkin. Tapahtumat soljuvat ohitse kuin filminauha, joskus pintahaavoja tehden mutta kuitenkin niin että taas mennään sinne jonnekkin.. Kun sitten tulee se ” kuollut hetki” jolloin osaa pysähtyä ja hoksaa katsoa taakseen.

Sinne taakse on jäänyt tapahtumia jotka ovatkin riipaisseet syvemmältä kuin arvasikaan?
On läheisiä astunut takavasemmalle ja poistunut hiljaa, on taas uusia tupsahdellut kuvioihin, ja naisväki on pyyhkinyt silmäkulmaansa pisaroista. Ne ovat olleet niitä ilon kyyneleitä.
Surun kyyneleet ovatkin vaatineet isompia liinoja.

Yksi aikamme suurista tapahtumista joka kosketti koko Suomea, vaati ison nenäliinan.

Se oli pitkäaikaisen presidenttimme Urho Kekkosen poismeno ja hautajaiset.
Oli aina ollut ruorissa vain Kekkonen, vuosikymmeniä Kekkonen. Nuorempi sukupolvi ei muita presidenttejä tiennyt olevankaan.
Kun hautajaistilaisuudessa Helsingin valkoisessa tuomiokirkossa alkoi urut soida surumielisen pontevaa Narvan marssia, niin silloin viimeistään uskon pahimpienkin vastustajien nielleen kyyneleitään.

Olkoon niin tai näin, Kekkonen oli yhden aikakauden presidentti jolle ei vastaan sanottu, ainakaan ääneen, luulisin. Vaikka olin melkoinen untuvikko politiikan saralla, eri puolellakin, mutta kyllä Kekkonen oli Kekkonen! Paljon hyvää sai aikaan, saatiin Savoon Savon sellu, Itä-Suomen yliopisto, Varkauden puunjalostus… esim.

Ja kaikkeen hän ehtikin: kävipäs Valkeisenlammella ongellakin! Sitäkin voi ajatellaikse lamen ympäri kävellessä. Täällä se Urkkikin..

DSCF2933

Koska olen ikäni ollut sellainen jemmari, niin olin tallentanut tämänkin muistorikkaan Savon Sanomien numeron.. silloin 30 vuotta sitten.

Niin se tuo aika jatkaa kulkuaan eteenpäin. Mitä on tulevassa ajassa, sen näkee sitten.

Maire Kröger

Jätä kommentti

*