Hän.

Hän herää aamulla melko aikaisin, Verkkaisesti suorittaa säntillisesti aamutoimensa,  Harjaa tarkkaan hampaansa, kurlaa tervehdyttävällä suolavedellä  lopuksi, niin Äiti käski tehdä kun Hän oli pieni. Kampasi harmaan, pitkäksi venähtäneen tukkansa, oikoi jakauksen keskelle, jäänne  sekin, mistä lie. Kuitenkin se antaa jonkunlaisen turvallisuuden tunteen, turvassa olet. Miltä? Hän vain ajattelee niin. Laittaa puurokattilan hellalle, kaivaa kaapista siististä hyllystä hiutaleet esille odottamaan veden kiehumista. Poimiipa pienen nokareen voitakin, jospa vähän revittelis.. Hän.

Lehti lepää eteisen lattialla, Hän kumartuu muutenkin kumaraisella selällä ja poimii lehden koukistuneilla, työn runtelemilla käsillään. ( eihän se luukkupussi paljonkaan maksaisi asentaa, mutta Hän pitää pienestä aamuvoimistelusta joka aamu.)

Puuron valmistus vie aikansa, siinä ehtii ajatukset laukata kauas ja takaisin. Koppia ei saa lehden alkusivuilta Rumppi eikä kaverit.Nahistelevat hiekkalaatikolla. Nahistelkoot.

Päivämerkintä näyttää että on vappu. Illalla vähän rymistelivät, lyhytkestoisesti onneksi. Ei se Häntä haitannut, ihan vähän vaan. Tämä päivä on sitten toriryminää, kuka jaksaa, miettii Hän. Miettii niitä puhujia, kenen puhe totta lie, vai liekkö vain kaikki sanahelinää?  Saako naapurin pappa sittenkään lisää hoitokäsiä, saako mummo lääkkerahaa vai pitääkö taas jättää ne lääkkeet ostamatta?

Vai saako lupauksen pieni lapsi, että ei jäisi ilman ohjaavaa kättä, kivaa tätiä.

Näitä, niitä, hitaasti tavoitellen, ajatteli Hän puuron valmistumista odotellessaan.

Josko lähtisi torille, mitä sanoisi niille  mikä on ihan selvää kuin pläkki. Sanoisi suorat sanat. Mikä maksaa? Ei lehmät lennä. Tekoja, tekoja vaatii kansa.

Vaan ei, Hän menee sivummalle, hiipii taakse ja jupisee itsekseen.. Ei edes ääneen. Hän.

Hän on väsynyt nuori Äiti, työ rasittaa , yötyö väsyttää, koti vaatisi osansa vaan ei ole aikaa siihen. Perhe on, mutta on kuin kulissi ilman peräsimen ohjausta..ajattelee Hän.  Ja alkaa valmistautua työvuoroonsa. Olisi vappukin vaan ei juhlintaa, työ odottaa. Mutta eikös vappu olekkin työn juhla? Olisinko minä pieni ratas siinä suomalaisen työn koneistossa, tuotan suomalaista työtä? Kunhan saisin hiukan palkanlisää.. ajatteli Hän.

Vai onko Hän, tuo leipäjonon urhea soturi se sitkeä sissi aikoinaan ollut, puolensa pitävä silloin. mutta nyt,  askel askeleelta lähempänä ruokatarpeiden jakajaa, helpotusta tuovaa  arjen enkeliä,  mitä ajattelee Hän.  Kukkaro heiluu vastauksena  taskussa tyhjänpanttina, siksi on tänne turvauduttava.

Kaikki nämä ihmiset katsoo vapun puhujaan ja odottaa…tekoja. Suomalaisen työn , kuten silloin  ennen… eikä mikään ole muuttunut.

Hyvää työn juhlaa !

 

Maire

Jätä kommentti

*