Sitä myöhäiskesää ainakin lupailevat sääkäyrien kanssa työskentelevät. Yöt tuntuvat jo kylmille, mutta aurinko lämmittää päiväksi ja se innostaa tekemään niitä tärkeitä syyspuuhia. Pihamaitten ropsutusta, puutarhojen siistimistä talvea varten, satokin odottaa korjaamistaan. Nämä on niitä kodin sisäisiä puuhia.
Entä sitten kodin ulkopuolella? Mitä siellä syksy tuo?
Iskee se syysfiilis, joka herättelee että jotain uutta pitäisi keksiä?
Lähtisikö uuden harrastuksen pariin? Vaihtoehtoja on tarjolla mielinmäärin kiitettävästi. Aikoinaan nuorempana sitä tuli ahnehdittua, menin moneen kunnes aika löi rajat. Ei kaikkeen ehdi, ei vaikka mieli tekisi. Oli pakko valita se mieluisin. Sen parissa sitten kuluikin 20 vuotta. Paljon se antoi, mutta paljon se veikin, mutta loppupeleissä menee plussan puolelle.
Heijastusta siitä on vieläkin, nyt eläkepäivinäkin. Tekee mieli koluta taidenäyttelyitä kun vaan kunto antaisi periksi. Ennen oli aika rajana, nyt on terveys. Kuitenkin ilahtuneena luen mitä kaikkea kaupungilla on tarjolla, liikunnasta – kieliopiskeluihin ja paljon muuta siitä väliltä.
Itse taidan nyt vihdoinkin toteuttaa tuon vesikävelyn, kun se tekee hyvää lihaksille ja kenties tekonivelillekkin? Aina minua siitä muistutetaan joo, joo tiedän tiedän.. Suurin pelkoni on kuitenkin kokoajan se liukastuminen. Sillä se tietäisi kamalaa Kysin keikkaa! On alettava katselemaan kaupoissa niihin muovisiin kenkiin jotka on tarkoitettu erikoisesti uimahallien liukkaille lattioille.. Niiden kanssa uskaltaudun sitten lähteä vesipedoksi.
Edellisessä blogissani kehuin Naantalin hyvyyttä kaupunkikuvassa. No menköön se vaikkapa lomahypetyksen piikiin, mutta totta se kaikki on. Kyllä kaupunkilaisen silmä kertoo suunnan missä nykyhetki menee.
Pienillä muutoksilla tulee varmasti säästöäkin kaupungin kukkaroon, moneen lokeroon, ja itse kaupunkilaisille tulee tyytyväinen mieli.
Keskeisiin paikkoihin parannusta on tullutkin, siitä esimerkkinä vaikkapa alla oleva kaunis penkki katoksella Valkeisen lammella.
Kaunista lauantaita !
Maire Kröger
