Hietaniemi

Saattelemme Helatorstaina pitkän iän eläneen entisen presidenttimme, Mauno Koiviston haudan lepoon,Muutama sana Hänen muistolleen.
Mielestäni hän oli rehti, päätöksissä harkitseva ajatellen kaikkia. Sovitteleva, sanoen välillä että ” kyllä se siitä “, ja kyllähän se aina järjestyikin, vaikka se ei aina kaikkien mieleen ollutkaan.

Itseltäni jäi huomio ulkomaailmasta vähemmälle, sillä koko -80 vuosikymmen oli minulle hyvin vaikea vuosikymmen, surin esikoiseni poismenoa hyvin kauan.
Kuitenkin kosketuspintaani riipaisi toinen menetys, koko kansan presidenttimme hautajaispäivä.
Urho Kekkosen hautajaiset.

Siitä kertoo kellastunut lehti vuodelta 1986

.
Tapanani on säilyttää merkittävämmät lehdet, sillä ne ovat historiaa.. Tämäkin oli makoillut lipaston laatikossa vuosikymmeniä kunnes se pompahti esiin kuukausi sitten yllättäen.
Oikeastaan silloin syvennyin sitä tarkemmin lukemaan, enkä kuivin silmin sitä lukenut.

Kun nyt huomenna istahdan tv:n ääreen, en välty ajattelemasta mitä kaikkea on vuosien varrella muuttunut monessa mielessä. Kehitystä joka saralla, takapakkia tullut myös.
Levottomuus on lisääntynyt ja sanon ihan selvästi, maahan rynnivien maahanmuuttajien myötävaikutuksella. Portit ovat turhan levällään.

Pahaa tapahtuu jo liian paljon ympäri maailmaa.

Mauno Koiviston aikaa muistelen rauhallisena aikana. Olihan se aikaa jolloin mellakat olivat pienempiä, mielestäni. Kekkosen linjaa jatkoi Manu, meidän kaikkien Manu.

Kyllä tietysti aina erimieltä oleviakin löytyy, mutta antaa heidän olla erimieltä. Suomessa on edelleen sananvapaus.

Lepää rauhassaa Manu, kevyet mullat Sinulle.

Maire Kröger

Jätä kommentti

*