Iloisia uutisia kulttuuriväelle!

Lukiessa aamun lehteä, saan pitkästä aikaa iloisen mielen.On muutakin kuin Trumpin toilaukset.
Kauan odotettu, kauan kärsitty ja toistuvasti vedetty alas toive peräti kahdesta asiasta!
– Minnantalon kohtalo nytkähti piirun verran suotuiseen suuntaan.
– Museon peruskorjaus ja laajennus on edennyt arkkitehtuurikilpailussa viiden ehdotuksen myötä siihen vaiheeseen että voittajaehdotus julkistetaan 23.02. ( siis jo tässä kuussa )

Viisi ehdotusta on nähtävänä yleisölle Valtuusto-virastotalon aulassa
Hieman jännittää mikä ehdotus voittaa. Suosittelen asiaan syventyneitä käymään tutustumassa malleihin, omakin mielipiteeni odottaa käyntiä VaVilla. Kiinnostaa kovin, sillä museossa vuosikymmeniä töitä tehneenä kaipasi peruskorjausta ja huomasi tilojen ahtauden. Sitä alistui ajatukseen että ei meikäläisen elinaikana laajennusta ja peruskorjausta saada.
Nyt sitten tuo ihme tapahtuisi! Mahtavaa! Aikatauluksi kaavailtu vuosia 2018-2020.

Toinen ilon aihe on se, että Minna Canthin talon korjaus nytkähti piirun verran sekin myönteisempään suuntaan. Vai nytkähtikö?
Ihan piirun verran vaan.


Tämän talon peruskorjausta on vedetty kuin kissan häntää. Rahaa korjaukseen on tai kohta sitä ei ole. Sillä aikaa kun on kinasteltu, on talo päässyt rapistumaan lisää, ja rahaa kuluu lisää…Kohta se on myöhäistä.
Toimintarahaa on nyt myönnetty 50.000 eur, joka on tarkoitettu toiminnan aloitukseen, remonttikartoitukseen, projektin käynnistämiseen, henkilöstökuluihin ja tiedotukseen?

Ovatko ne pikalaastareita talon säilymisen kannalta?

Sitä tässä mietiskelen ja jatkan lukemista.

Hyvää Ystävänpäivää!

Maire Kröger

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Taisin laittaa peukun jo aiemmin

    Luin Kuopion kirjaston 100-vuotishistoriasta äskettäin, että museo ja kirjasto olivat pitkään samassa rakennuksessa. Siis siinä museorakennuksessa. Uudisrakennus, tai mikä se onkaan, näyttää yhdistävän toiminnot jälleen.

    Kuinka kirjojen tarpeelle käynee tulevaisuudessa, saattaa olla, että ne ovat paremmin museoon kuuluvia kuin että uutta tuotantoa paperisina julkaisuina julkaistaan – tuo lukeminenkin kuulemma vähenee?
    Käyn kirjastossa pari kertaa vuodessa, kun nuorempana päätin, että luen vain ne kirjat mihin minulla on varaa. (No, jos kerran viikossa ostaa kirjan tai pari, niitä kertyy antaa lahjaksikin, ja uutuudet saa alennusmyynnistä vasta tovin odottamisen jälkeen, joten kirjasto on sinänsä paikallaan.)

    En ole kovin kiinnostunut noista vanhoista rötisköistä, ehkä vasta sitten jos ne jätettäisiin kunnostamatta. (Hienoinen ylpeys taustalla että Kuopiossa on ollut tällainen henkilö.) Uskoisi, että talo olisi jo kunnostettu esimerkiksi talkootyönä ja että rakennusfirmat olisivat lahjoittaneet tarvikkeet – tuunataanhan noita ohjelmakaupalla rakennuksia ja autoja ja sun muuta amerikkalaisissa tv-sarjoissa, joten miksipä se jäisi Suomessa vain aikomuksen asteelle?

    • Maire Kröger

      Muistan minäkin ajan jolloin kirjasto oli Museon tiloissa. Olin vasta tullut leivän tienaamiseen maalta tänne kaupunkiin. Pyöreässä salissa tutustuin kirjojen ja lehtien maailmaan ilman että tarvitsi omaa kukkaroa rasitaa. Vuosikymmeninä on kaikki laajentuneet, kuten lukijatkin. Kirjoja tarvitaan tarinoiden kertomiseen edelleen, tietoa kaipaavakin haluaa paperin rapinaa lukiessaan.

      Museo palvelee samoin ihmistä. Se kerää aikojen saatosta poimittuja esineitä: miten ennen elettiin, mitä vaatetusta, tarvekaluja käytettiin. Niistä on kiinnostuneita nykyihminen jo pienestä alkaen. Kokoelmat ovat laajentuneet, ahtaus rasittaa.

      Nämä kaksi kultuurilaitosta ovat kuin sisko ja sen veli :-)

      Minnan talosta olen samaa mieltä. Hieno asia Kuopiolle että asui täällä ja rakennus olisi pitänyt korjata jo aikaa sitten. Mutta päättäjissä taitaa käydä kilpailu kuka sen kirkkaan kilven saa joka Minnan talon korjasi kulttuuritaloksi, kaiken kansan kahvihuoneeksi.
      Kuka sen kilven kirkastaa, jää nähtäväksi?

      • Eino J. (maallikkona)

        Minnan talo tai osa siitä saattaisi toimia hyvin kahvilana.

        Työväentalossa siinä naapurissa oli toiminut kahvila ja varmaan ruokalakin silloin joskus, ennen kuin talo rakennettiin ja toiminta keskittyi Kirkkopuiston laidalta kauppatorin laidalle, nykyisen Sektorin tontille.

        Kenen tuo talo lienee nykyisin? Korjaushankkeelta näyttää puuttuvan isäntä – tai tässä tapauksessa tomera minnamainen Emäntä.

        • Maire Kröger

          Kulttuuritaloksi Minnantalo olisi omiaan, kauan kaivattu. Isäntiä ja Emäntiä on, eikä tomeruudestakaan ole puutetta. Vaan rahasta.

          Työväentalon korjasi yksityishenkilö kodikseen.

          • Eino J. (maallikkona)

            Kiitos tiedoista

            Kulttuuritalo? Voisiko ajatella, että talon kunnostusta varten myydään osuuksia, joilla on tavallaan kiinnitys talon käyttöön. Muistelen työväentalon ajoilta, että sillä oli tietyt käyttäjäryhmät – toiminta-ajat oli “myyty” tai varattu.

            Ketkä ryhtyisivät osakkaiksi, olisi Isäntäväen asiaa.

Jätä kommentti

*